torstai 12. marraskuuta 2015

Miksi juuri wicca?

Aika pitkä tovi on taas vierähtänyt edellisestä postauksesta monien eri syiden takia. Olin jo viikkoja sitten kirjoittanut pitkän pätkän uutta postausta, mutta kone käynnisti itsensä uudelleen, jonka myötä teksti katosi bittiavaruuteen. Yleensä olen saanut tekstin palautettua, mutta nyt se ei jostain syystä onnistunut. Ja ei, en ikinä muista tallentaa kirjoituksiani (kirjoitan tosiaan Wordilla postaukset, ennen kuin liitän ne bloggeriin). 
Tekstin häviämisen myötä kadotin inspiraation hetkellisesti kirjoittaa yhtään mitään. Ja onhan minun aikakin melko rajallista, kun voin kirjoittaa vain Ronjan nukkuessa.  Aikaa on nyt syönyt myös muutto. Ostimme talon Valkeakoskelta, kuukauden verran olemme täällä nyt ehtineet asua. Kerron uudesta kodistamme paremmin toisen blogin puolella jossain vaiheessa.


Olen monesti luvannut nopeuttaa kirjoitustahtiani, sen vuoksi en sitä enää tee. Pyrkimykseni on ollut julkaista se kaksi postausta kuukaudessa, mutta aina se ei tule onnistumaan. Jos kirjoittaisin tähän blogiin normielämästäni, olisi kirjoitustahtikin nopeampi.  Wicca on kuitenkin sellainen aihe, josta ei löydy paljon kirjoitettavaa ja jaettavaa, jos vertaa esimerkiksi siihen, mitä perusarjestaan bloggaavat kirjoittavat. En kuitenkaan halua ihan kaikkea jakaa kaiken kansan luettavaksi, hieman vain raotan mysteerien verhoa. ;)


Muutama kuukausi sitten keskustelimme covenin kesken, että miksi kukin ajautui juuri wiccan polulle, mikä siinä “kiehtoi”? Tämä oli sellainen kysymys, jota jäin oikeasti pohtimaan. Minä olen kuitenkin koko lapsuuteni elänyt melko uskontovapaata elämää, uskonto ei koskaan ollut mitenkään esillä meidän perheessä. Meillä ei edes luettu iltarukousta, joka oli monen kaverini perheessä tapana. En osaa sanoa, miksi koin teini-ikäisenä kovaa halua uskoa johonkin, löytää henkisen kotini. Kristinusko se ei ollut. Yläasteella olin jossain vaiheessa kiinnostunut satanismistakin, ehkä jo ihan senkin vuoksi että halusin järkyttää vanhempiani. ;) En ole koskaan pitänyt satanismia uskontona, enemmänkin ideologiana, jonka vuoksi en aiheesta pitkään jaksanut olla kiinnostunut, vaikkakin samaistuin täysin satanismin ajatukseen henkilökohtaisesta vastuusta.


Wiccassa on kolme asiaa, jotka sai minut kiinnostumaan aiheesta ja opiskelemaan lisää. Yksi niistä on elämän kunnioittaminen sen kaikessa muodossa ja yhteys luontoon. Wiccan perusideoita on, että kaikki elämä on samanarvoista, ihminen ei ole luonnon yläpuolella. Luonto ja kaikki siinä on elävää ja on meidän tehtävämme pitää huolta siitä, vaalia sitä. Minun oli helppo omaksua tämä ajattelumalli, sillä olen aina kunnioittanut luontoa ja kokenut olevani osa sitä.


Olen joskus aiemminkin puhunut henkilökohtaisesta vastuusta, jota wiccassa korostetaan; jokainen on vastuussa omista tekemisistään. Mikään tai kukaan muu ei ole vastuussa tekemistäsi asioista, oli ne hyviä tai pahoja. Olisihan se helppoa syyttää jotakuta toista tekemistään virheistä tai korkeampaa voimaa, joka kehotti tekemään niin tai noin… Monesti itsekin on tehnyt mieli syyttää muita omista mokista, se olisi niin paljon helpompaa. “Ei se ollut mun vika”, on lause, jota pyrin välttämään. Jos ihmiset ymmärtäisivät, mitä henkilökohtainen vastuu on, ehkä he tajuaisivat olla valittamatta koko ajan kaikesta.  


Wiccassa jokainen luo itse henkilökohtaisen suhteensa jumaliin ja määrittelee sen, miten “lähelle” haluaa päästä. Tämä oli myös yksi syy, mikä sai minut kiinnostumaan wiccasta.  Lähelle pääsemisellä tarkoitan sitä, että voit luoda todella läheisen suhteen jumaliin, niin että he ovat jokapäiväisessä elämässä läsnä tai sitten voit työskennelle Heidän kanssaan vain rituaalien yhteydessä. Itse toimin vuosia jumalien kanssa pääosin vain rituaalien yhteydessä, mutta coveniin liittymisen myötä jumalsuhteeni muuttuivat. Olen ollut covenissa noin pari vuotta ja koko sen ajan tehnyt säännöllisesti erilaisia harjoituksia, joiden myötä jumalsuhde on syventynyt, olen saanut kunnian jopa tavata heidät ja saanut heiltä neuvoja.  
Jos olisin silloin 14 vuotta sitten tiennyt, mitä tarkoittaa läheinen jumalsuhde, olisin opiskellut paljon ankarammin jo silloin ja tehnyt harjoituksia.  Siinä missä ennen koin jumaluudet läsnä luonnossa, niin koen heidät nykyään läsnä kaikessa mitä teen, paljon vahvempana kuin ennen.  Jos et ole vielä luonut henkilökohtaista, läheistä suhdetta jumaliin, suosittelen lämpimästi näin tekemään. Se ei tapahdu hetkessä, mutta säännöllisellä harjoittelulla tulet onnistumaan. Kun onnistuu luomaan yhteyden, on tuota taitoa ylläpidettävä jatkuvalla harjoittelulla. Niinhän se on, että jos haluat oppia uusia asioita, on sitä harjoiteltava ja opittua se, on sitä ylläpidettävä - ja harjoiteltava lisää, jotta voit tulla vielä paremmaksi.


Vaikka magia ja noituuden harjoittaminen on nykyään iso osa uskonnonharjoittamistani, niin polkuni alkutaipaleella se oli minulle melko yhdentekevää. Olin yli kaksikymppinen, kun eka kerran tosissani harjoitin magiaa. Ikävän moni pitää wiccaa vain “jonain noitajuttuna”, unohtaen sen tosiasian, että se on uskonto, elämänkatsomus. Noituus yksinään on kuitenkin eriasia kuin wicca. Kaikki wiccat ovat noitia (vaikka kaikki ei halua itsestään käytettävän sitä nimitystä), mutta kaikki noidat eivät ole wiccoja.
Jossain vaiheessa voin tehdä pienen postauksen näiden kahden eroista.


Tässä kaikki tällä kertaa. Mukavaa talvea (vaikka ei vielä kovin talvista olekaan) kaikille!



2 kommenttia:

  1. Olisiko sinulla vinkkejä jumalsuhteen syventämiseen? Harjoituksia tai kirjavinkkiä mistä näitä harjoituksia löytyy?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meditoimalla. :) Hyviä meditaatioharjoituksia jumalsuhteiden luomiseen on mm. Outer Temple of Witchcraft -kirjassa. Tosin suosittelen lukemaan Inner Temple of Witchcraft -kirjan ensin :)

      Poista

Jätäthän käynnistäsi muiston! :)