sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Auringonpimennys, superkuu ja Ostara

Perjantainen auringonpimennys oli harvinainen, sillä harvoin pimennys osuu näin lähelle kevätpäiväntasausta ja juuri samaan aikaan superkuun aikaan.  Superkuun aikaan uudenkuun energiat ovat tavallista voimakkaammat, joita auringonpimennys vielä moninkertaisti.  Auringonpimennys on todella voimakas uusikuu, ja tähän aikaan suoritettu uudenkuun magia on erityisen voimakasta. Itse en kokenut magian harjoitusta tarpeelliseksi, mutta lähetin jumalille pienen toivomuksen koskien tämänhetkistä jaksamistani ja inspiraatiotani. Muutaman päivän olenkin ollut erityisen inspiroitunut ja sain kirjoitettua yhden rituaalitekstin sekä yhden ”lorun”.
Latasin myös uuden heilurini näillä energioilla. Asetin sen imemään itseensä energiaa jo auringonpimennyksen aikaan ja otin sen sisälle vasta seuraavana aamuna. En ole vielä testannut heiluria, miten tämä lataaminen vaikutti. Tähän asti olen ladannut heilurini aina täydenkuun energialla. 


Itse auringonpimennystä seurasin parvekkeeltamme ja annoin sen energian täyttää itseni. Minulla ei olut suojalaseja, joilla olisin suoraan päässyt katselemaan tuota Jumalan ja Jumalattaren kohtaamista taivaalla, mutta sain muutaman kuvan otettua tapahtumasta hitsauslasien läpi - seurasin siis pimennyksen vaiheita kameran näytöltä, en katsomalla suoraan aurinkoon.
En saanut kovin tarkkoja kuvia pimennyksestä, sillä kuvan tarkentaminen oli hankalaa, kun lähes sokkona piti tarkentaa. Muutama tarpeeksi onnistunut otos silti joukkoon mahtui.


Kuten ylempänä mainitsinkin, sain kirjoitettua yhden rituaalitekstin. Olen jo pitemmän aikaan kärsinyt inspiraation puutteesta: halua kirjoittaa erilaisia rituaalitekstejä on ollut, mutta tekstiä ei vaan synny - ei vaikka kuinka lukisit ja koettaisit saada inspiraatiota valmiista teksteistä. Ehkä jumalat kuulivat pienen pyyntöni, sillä eilen päivällä tekstiä alkoi syntymään samaan malliin, kuin ennenkin. Kirjoittamani riitti ei ole pitkä tai monimutkainen, mutta en sellaista halunnutkaan kirjoittaa. Olen aina pyrkinyt pitämään varsinaisen sapattiriitin suhteellisen yksinkertaisena, ettei rituaaleista kokonaisuudessa tule liian monimutkaisia.


Vaikka olinkin enemmän kuin tyytyväinen valmiiseen tekstiini, en silti suorittanut rituaalia. Illan tullen, kun mieheni lähti töihin, olin jo niin väsynyt, etten jaksanut enää rituaalia suorittaa. Olen joskus rituaalin suorittanut väsyneenä ja silloin ei ole mikään onnistunut. Ja tosiaan, nyt varsinkin loppuraskauden aikana olen ollut jo kuuden, seitsemän aikaan todella väsynyt…
Vaikka en rituaalia suorittanutkaan, nautin silti koko päivän Ostarasta ja keväästä. Siivosin kotiamme, tein hyvää ruokaa, kävin koiran kanssa ulkona ja ostin keväisiä kukkia kotiimme. Alun perin ajattelin, että olisin laittanut siemenet itämään, mutta päätin, että odotan muuttoa ja teen sen vasta uudessa asunnossamme.


"Olemme keskellä tasapainon hetkeä,
kun vuodenpyörä kääntyy jälleen kevääseen ja kasvuun.
Talven pitkistä ja kylmistä öistä, kesäajan lämpöön ja valoon.
On Ostaran aika, pimeys väistyy valon tieltä
- päivä pitenee ja valo lisääntyy; kuljemme kohti kesää.
Tänään on kuitenkin hetki tasapainon, kun yö ja päivä ovat yhä pitkät…"
-Myrika-


Mukavaa alkanutta kevättä kaikille!


5 kommenttia:

  1. Ai sä kans kattelit sitä, awesome <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tietty katselin. :) Facebookissakin mainitsin ohimennen, kun kehuin valokuviasi pimennosta :D

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista

Jätäthän käynnistäsi muiston! :)