lauantai 21. kesäkuuta 2014

Lithan viettoa

Tämän vuoden Litha erosi aikaisemmista paljon, sillä ensimmäistä kertaa vietin sapattia covenin kanssa. Kun olet 13 vuotta yksin harjoittanut uskontoa, niin yhteisrituaali covenin kanssa jännitti aluksi. Jännitys ei ollut verrattavissa sellaiseen jännitykseen, jota kokee ennen tärkeää koetta tai esiintymistä yleisön edessä vaan sellaista jota kokee esimerkiksi ennen matkaa - "hyvää" jännitystä. Jokainen varmasti jännittää hieman, kun kokee jotain, jota ei ole ennen kokenut.


Yhteisrituaali tuntui luontevalta ja siltä, kuin olisimme tehneet yhteisen rituaalin monta kertaa ennenkin. Ehkä se on sitä ns. hengellistä yhteisöllisyyttä, jota kristitytkin hakevat seurakunnastaan, joka tekee yhdessä työskentelystä luontevaa ja sujuvaa. Joitakin vuosia sitten olin aivan varma, etten ikinä liittyisi coveniin, sillä ajatus uskonnon harjoittamisesta muiden kanssa tuntui pelottavalta. Vuosien varrella on tullut kerättyä sen verran itseluottamusta, etten enää "häpeile" uskontoani, mutta uskon että kanssasisariin tutustuminenkin on auttanut asiaa. Vaikka emme ole covenin kanssa tunteneet kun vuoden verran, uskon olevamme ystäviä vielä vuosikymmentenkin päästä. Kun ympärillä on samanhenkisiä ystäviä, ei wicca missään vaiheessa jää "arjen alle", vaan on mukana jokapäiväisessä elämässä vaikka sitten ihan vain keskustelun ja kokemusten vaihdosten myötä.


Ulkoilmatyöskentely ei välttämättä vaadi mitään erityisiä rituaaliesineitä, sillä esimerkiksi elementtit löytyvät ulkoa. Me kuitenkin päätimme asettaa työskentelyaleelle elementtien symbolit sekä jumalkuvan. Tuuli tosin meinasi muutaman kerran napata ilmaa symboloivan sulan mukaansa. ;)


Paikka, jossa kokoonnuimme, oli täydellinen. Ilmakin oli melko suotuisa, sillä rituaalin aikana saimme jopa nauttia hetkellisestä auringon paisteesta. Vaikka oli luvattu sateita, niin saimme nauttia vielä piknikistäkin ilman sadetta. Taivas repesi vasta, kun poistuimme metsästä. Hyvä ajoitus siis.


Tämän vuoden juhannus on ollut yksi parhaista. Aattoillan vietin anoppilassa. Ari oli yön töissä, enkä halunnut yksin jäädä kotiin eikä juhlimaan lähteminenkään innostanut. Anoppilassa söimme hyvin ja Arin lähdettyä töihin pelasimme lautapelejä siihen asti, kun Ari pääsi töistä aamuyöstä. Trivial Pursuitissa, joka on ehdoton suosikkipelini, tulin toiseksi - en olekaan ihan niin tyhmä mitä kuvitellaan. ;) Aliaksessa puolestaan en ole ikinä ollut hyvä, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta...



"Great God, Father of the Earth,
Shine down on this, your strongest day.
Blessed Goddess who gave us Birth,
Bless us who honor your ancient way.
As Summer's light falls to the ground,
lending crops and trees it's power,
the Summer winds blow warm and round,
touching the corn silk and the flowers.
We give you thanks, our Mother Earth,
We praise you, fire of the Sun.
We dance this Solstice day with Mirth,
from dawns' first light 'till the day is done."


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän käynnistäsi muiston! :)