torstai 6. maaliskuuta 2014

Extreme haaste: päivät 2, 3 ja 4

Haasteen tarkoituksena on antaa lukijoiden seurata sinun elämääsi viidentoista päivän ajalta. Sinun tulee ottaa päivittäin kuva seuraavista aiheista:
AAMU - NAAMA - HIUKSET - RUOKA - TÄRKEINTÄ - PÄIVÄ - ILTA - PÄIVÄN KUVA.
+ Sinun täytyy kertoa päiväsi kohokohdat ja kuulumiset.


Päätin yhdistää nää kolme päivää, sillä jos olisin tehnyt erilliset postaukset niistä, olisi ne ollut liian samanlaisia kuin maanantain postaus. Maanantaista keskiviikkoon kun meillä oli koulussa vain sitä asiakastyön ompelua - ja lähes koko pvä tulee koulussa oltua, niin en lähtenyt eritteleen näitä päiviä. Illatkin mulla seuraa aikalailla samaa rutiinia: viiden aikaan kotiin, kahvia, välipalaa, jumitusta, ruoka, koira ulos ja iltatoimet...

Ja taas pahoittelen kännykkäkuvia. Tänään mun piti jopa järkkärillä ottaa aamukuva, mutta akku oli loppunut. Enkä tietenkään muistanut laittaa sitä lataukseen, joten akku oli ehtoolla edelleen tyhjä. ;) Kuviakin on edellisiltä päiviltä melko vähän, koska olen todella huono kantamaan kännykkää mukanani. En muista millon mulla esimerkiksi olis lenkillä ollut puhelin viimeksi mukana. Viikonloppusinkin saatan unohtaa kännykän koululaukkuun, josta sen muistan ottaa esille vasta sunnuntaina kun täytyy herätykset asettaa... Mulla on viha-rakkaussuhde mun puhelimeen. Vihaan älypuhelimia ja kännykkäidiotismia sen kaikessa muodossa, mutta tiedän että ilman puhelinta ei nykypäivänä tulisi kovin hyvin toimeen. Kaiken tämän lisäksi mua hävettää ottaa puhelimella kuvia yleisellä paikalla. Tiedän, että kännykkäkuvailu on normaalia ja että kaikki tekee sitä, mutta mä en silti ole vieläkään lämmennyt ajatukselle että PUHELIMESSA on kamera. Olen ristiriitainen ihminen...

Aamu:


Kello mulla herättää joka päivä viideltä, maanantai oli poikkeus, koska tiesin tarvitsevani normaalia enemmän aikaa ylösnousuun loman jäljiltä. Eilen nukuin pommiin ja myöhästyin koulusta vajaan tunnin, mutta muuten olen yllättävän hyvin jaksanut nousta. Niin pirteä en vielä aamuisin ole ollut, että olisin jaksanut kiiruhtaa kuuden bussiin, vaan olen kulkenut autolla. Ensi viikolla täytyy taas totutella bussilla kulkemaan, sillä tulee kalliiksi kulkea tuo matka autolla päivittäin. Ja onhan se vähän turhaakin, kun bussillakin pääsen - vaikka meiltä ei menekään suoraa bussia Lempäälään.
Aamu alkaa aina isolla kupillisella kahvia ja kaunistautumisella. Viimeaikoina oon ollut sen verran hienostelija, etten ole mennyt meikittä kouluun - vaikka en paljoa meikkaakaan. Itseasiassa oli arki tai juhla, niin meikkaana aina samalla tavalla...

Päivä:


Maanantaista keskiviikkoon meillä tosiaan on koulussa asiakastyönvalmistusta. Sain sovitusmuutokset tehtyä ja pääsimme vuorin leikkaamiseen. Vaikka rakastankin ompelua ja vaatteiden valmistusta, niin kankaiden leikkuu ei ole koskaan kuulunut suosikkityövaiheeseen. Yllättävän paljon aikaa menee, että saat merkinnät tehtyä ja leikattua kaikki kappaleet... Vielä olisi muutaman mekon vuori leikattava ensi viikolla...


Meidän työpöydät näyttää melko kaaottiselta aina, oli kyseessä sitten teoriatunti tai ompelua... Ja meikäläisen paikka on yleensä aina se, jossa vallitsee se suurin kaaos. Laatikostoni ja kaappini epäjärjestyksestä en halua edes puhua...


Tässä jaksossa meillä on tehtävänä myös valmistaa itsellemme joustavasta materiaalista ylä- ja alaosa ja tänään vihdoin päästiin kaavoja piirtämään. Itse valmistan harmaasta kankaasta legginssit ja kukallisesta topin. Olin yllättynyt, ettei mulla mennyt kuin tunnin verran housujen kaavoihin. Ehkä tuo kaavojen piirto alkaa vihoinkin iskostuun päähän.
En yleensä ole kukallisen kuosin ystävä, mutta tuo kukkakuosi miellytti mua yllättävän paljon. Kukkakuosia vähemmän olen harmaan värin ystävä, mutta nuo kaksi näytti niin hyvältä yhdessä, että en voinut jättää niitä ostamatta. Kukkakangas on miellyttävän tuntuista, kauniisti laskeutuvaa viskoosia ja legginssikangas melko jämäkkää puuvillaelastaania. Huomenna täytyy vielä puseron kaava piirtää ja sitten pääsee työstämään housuja.
Maanantain ahdistus alkoi helpottaa tiistain aikana, eikä aamuisin enää ahdistanut ajatus kouluun menosta. Välillä tietty hermoja kiristää, mutta uskon senkin helpottavan kun tästä stressistä pääsee.

Naama:


Tukkakuvaa en julkaise ollenkaan, sillä hiukseni on ollut koko viikon yksinkertaisella ponihännällä. Tuo violetti neulo on yksi ehdoton suosikkivaatteeni. Mun piti ottaa parempi kuva siitä, mutta joka kerta kun muistin asian, oli kännykkä jossain teillä tietämättömillä enkä jaksanut etsiä sitä. Jokatapauksessa, tuo on sellainen ylisuuri, isokauluksinen ja lyhythihainen neule, Seppälästä ostin joululahjaksi saadulla lahjakortilla. Alennuksessa se oli silloin, lopullinen hinta oli muistaakseni alle kympin. :) En ole ennen lämmennyt ylisuuriin paitoihin tai kauluksiin, mutta jostain syystä tämä neule on saanut lempivaate -tittelin.

Ilta:


Illat on mennyt enemmän tai vähemmän jumittaessa. Eilen lenkkien ja ruokailun jälkeen jumituin koneen ääreen kahvikupin kanssa katselemaan Aladdinia, tänään jumitus tapahtui pelaamisen muodossa. Tosin, mä lohduttaudun sillä, että mulla on koulussa niin pitkiä päiviä, et kyllä mä muutaman tunnin ennen nukkumaanmenoa saan jumittaa kunnolla, kattella hömppää ja pelata. :D

Ruoka:


Tänään söin ehkä epämiellyttävimmän yhdistelmän, mitä kuvitella saattaa: ananasmurskaa ja cashewpähkinää! ;D Olin syönyt koulussa lämpimän ruuan, niin en jaksanut kotiin tullessa laittaa enää kanoja uuniin, söin vain vähän rahkaa ja pähkinöitä. Ukkelikin oli syönyt päivällä. Illemmalla nälkä kuitenkin yllätti, mieli teki jotain suolaista, joten pelkkä ananas ei käynyt laatuun. Niinpä viisaana tyllerönä plöräytin sekaan muutaman cashewpähkinän - mössön sain sit lappaa kitusiini väkisin, niin epämiellyttävä tuo yhdistelmä oli. Mutta noh, nälkä lähti. :D

Päivän kuva + tärkeintä:


Päivän kuvaksi tänään valitsin "uudet" tarotkorttini, joihin en vieläkään ole ehtinyt kunnolla paneutua. Tänään päätin, että huomenna koitan saada kämpän siivottua sen verran ajoissa, että illalla jää aikaa syventyä kortteihin.
Tää kuvastakoon myös mun intohimoa uuden oppimiseen ja kyltymätöntä tiedonhaluani "salattujen asioiden tulkitsemisesta". Mielen kehittäminen ja uusien asioiden opettelu on aina ollut mulle tärkeää enkä aio koskaan menettää tiedonhaluani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän käynnistäsi muiston! :)