torstai 20. marraskuuta 2014

Vuoden pimeintä aikaa...

Saatoin edellisessä postauksessa kehua, että skarppaan bloggauksen kanssa ja pyrin tekemään edes yhden postauksen/vko. Noh, näin ei käynyt, enkä usko, että tulee käymäänkään. Saimme syyskuun alussa tietää, että olen raskaana - muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen. Olen siis ollut viimeaikoina normaalia väsyneempi. Kaiken tämän päälle minulla on opinnäytetyön valmistaminen pahasti vaiheessa, ja sen pitäisi olla jo kuukauden kuluttua valmis.
Olin kahta postausta aloitellut kirjoittaan ja päätin olla julkaisematta postausta Drawing Down the Moon -rituaalista. Mitä enemmän juttua sain kirjoitetuksi, sitä varmemmaksi tulin, etten halua julkaista tekstiä ja sitä kautta yllyttää jotakuta vasta-alkajaa kokeilemaan rituaalia. Rituaalia, jota itse en missään nimessä suosittelisi aloittelijan kokeilevan ja jotkut eivät suosittelisi yksin uskontoaan harjoittavan kokeilevan ollenkaan. Joten tuo rituaali pysyköön edelleen ainoastaan Varjojen Kirjani sivuilla.


Toinen asia, mistä halusin näin vuoden pimeimpänä aikana kirjoittaa, on Jumalattaren akka -aspekti. Itselleni Akka on aina ollut Jumalattaren olomuodoista kaikkein läheisin, ihan jo vain senkin vuoksi, että rakastan hänen hallitsemaansa vuodenaikaa - syksyä ja talvea.

Akka edustaa elämän tuomaa viisautta. Hän on suunnan näyttäjä sekä auttaa meitä jättämään vanhan asian taaksemme ja katsomaan kohti tulevaa. Hänen puoleensa käännytään kun kaivataan lohtua tai opastusta. Hän hallitsee niin uudelleensyntymää kuin kuolemaakin. Akka edustaa elämän loputonta kiertokulkua sekä luonnon muutosta; hän ymmärtää niin kivun ja menettämisen kuin kuolemankin tuoman tuskan elämän loputtomassa pyörässä. Hän muistuttaa meitä kuoleman jälkeisestä elämästä: mikään ei loppujen lopuksi katoa, vaan muuttaa vain muotoaan.


Tähän asti Akka jumalatar on ollut ainoa, josta olen käyttänyt jotain tiettyä nimeä. Nyttemmin olen omaksunut nimet myös Jumalattaren Neito ja Äiti -aspekteille.
Pienestä pitäen minua on kiehtonut kreikkalaiset jumalmyytit ja -tarut, jo tuolloin yksi jumaluus kiinnosti kaikken eniten. Selkä vääränä kannoin kirjastosta sekä kirjastoautosta kirjoja antiikin myyteistä, jotta löytäisin mahdollisimman paljon tietoa tästä suosikkijumaluudestani - Hekatesta. Monista kirjoista huolimatta, tieto tuosta jumalattaresta oli melko suppeaa, kun vertaat, mitä esimerkiksi Afroditesta löytyi.
Kutsunkin Hekatea usein mysteerijumalattareksi juuri tuon takia, kun hänestä on loppuviimein melko vähän tietoa.

Hekatea pidetään noitien ja magian suojelijana. Hän on myös synnytyksen, intuition, pimeyden, Maan ja Kuun jumalatar. Hekate on aina liitetty tienristeyksiin - hän näkee mistä olet tulossa ja minne kumpikin tie risteyksessä johtaa, hän näyttää oikean suunnan. Muinoin Hekatelle kannettiin tienristeyksiin uhrilahjoja.
Hekate on aina yhdistetty myös yöhön ja pimeyteen, sekä aaveisiin. Hänet on yhdistetty levottomiin sieluihin, jotka ovat kokeneet ennenaikaisen kuoleman tai eivät muuten päässeet matkustamaan Hadekseen. Hän myös liittyi uniin ja painajaisiin ja uskottiin, että hän lähetti aaveita aiheuttamaan ihmisille painajaisia - painajaisia, jotka helposti ajoivat ihmisen hulluksi. Hän myös palkitsi sellaiset ihmiset, jotka ansaitsivat sen, lähettämällä inspiroivia unia.
Hän on myös valontuoja, huolimatta hänen pimeästä puolestaan. Hänet kuvataan usein kantamassa soihtuja, joiden uskotaan kuvastavan roolia, jonka hän omaksuu johtaessaan Persefonen matkoja Maan ja Manalan välillä. Hän on suunnan näyttäjä.

Antiikin kreikkalaiset näkivät Hekaten kauniina, nuorena ja täydellisenä. Myöhemmissä vaiheissa hänet kuvattiin kolmipäisenä ja -ruumiillisena. Kolmipäisyys kuvaa kaikkiin suuntiin näkemistä, niin ajassa kuin suunnissakin. Kolminaisuuden saattoi myös yhdistää kuun vaiheisiin. Nykyään Hekate nähdään useimmin vanhana akkana: Hekate liitetään pimeyteen ja pimeys kuvitellaan usein virheellisesti rumaksi ja pahaksi, jota vanha kumara eukko kuvastaa. Hekaten kohdalla vanhuus tulee yhdistää iän tuomaan viisauteen, älykkyyteen ja kokemukseen - kaikkeen siihen tietoon, joka Hekatella on.

Google kuvahaku

Hekate, Akka jumalatar, pidä minut eheänä.
Hekate, Pimeä Äiti, täyttäköön
viisautesi sieluni!

- Myrika

tiistai 14. lokakuuta 2014

Täydenkuun aktiviteetteja

Hiljaiseloa on tullut vieteltyä pitkä tovi. Jokunen aika sitten tietokoneeni hajosi, joka osaltaan esti bloggausta. Elämässämme on myös viimeaikoina tapahtunut muutoksia, jotka on vienyt huomiota muihin asioihin. Kaiken muun lisäksi minulla on ollut vaikeuksia keksiä, mistä kirjottaisin, totaalinen "writer's block". Nyt koitan kuitenkin lomaviikon aikana miettiä mielenkiintoisia aiheita, joita lähden työstämään. En lupaa, että kirjoitustahti tulee edelleenkään olemaan nopea, sillä arkeni on aika täynnä. Viikonloput on ainoita, kun on oikeasti aikaa ja energiaa kirjoittaa.

Sain jonkinverran sähköpostia sinä aikana, kun koneeni hajosi. Olen pahoillani etten vastannut kenenkään sähköposteihin. Sen verran kapinoitsen älylaitteita vastaan, että en suostu kirjoittamaan sähköpostia kännykällä tai tabletilla. Kun vihdoin sain uuden koneen, tuntui typerältä vastata niin pitkän ajan jälkeen. Luin kyllä kaikki sähköpostiviestit, kiitos siis niistä. :)

Olen aiemmin kirjoittanut kuun vaiheista ja täysikuusta, mutta en kertaakaan erilaisista esbatin viettotavoista. Uskoisin, että monelle työssäkäyvälle, perheelliselle wiccalle, joka kuukausi esbatin juhlistaminen rituaalilla, on mahdotonta. Omalla kohdallani ainakin on näin. Edellisen kerran esbatia juhlistin rituaalilla kesällä.

Yksinkertaisin tapa juhlistaa esbatia, on lähteä ulos kävelylle. Näin syksyllä, kun illat ovat jo pimeitä, niin kuunvalossa kävely voi olla todella maaginen kokemus. Älä ota kävelyä lenkkeilyn tai kuntoilun kannalta, vaan nauti ulkoilmasta ja virittäydy kuun energioihin. Itse olen usein koiran kanssa kävellessä saattanut jopa pysähtyä nauttimaan kuun valosta. Olen kiinnittänyt huomiota myös koirani käytökseen, kun olemme kuutamokävelyllä; hän on paljon rauhallisempi eikä hänelläkään ole kiire mihinkään.


Täysikuun aikaan on myös hyvä ladata esineitä. Aikanani latasin heilurini täydenkuun valossa ja tuo heiluri palveli minua täydellisesti - aina siihen hetkeen asti, kun katosi... Täydenkuun valossa on myös hyvä ladata vettä. On monia tapoja pyhittää vesi, mutta omasta mielestäni kuun valossa latautunut vesi on voimallisinta. Täysikuu on kautta aikain yhdistetty hedelmällisyyteen ja yksi yksinkertainen hedelmällisyystaika on asettaa pieni kulhollinen vettä sekä hedelmällisyyttä edistävä kristalli, esim karneoli, latautumaan täydenkuun valoon. Jos et halua asettaa kristallia veteen, aseta se vesikulhon välittömään läheisyyteen. Voit pitää vettä kuunvalossa läpi yön, mutta myös pari, kolme tuntia kuunvaloa riittää. Jos puolestaan haluat eroon kireydestä ja stressistä, aseta vesikulho sekä kuukivi latautumaan kuunvaloon täydenkuun kolmantena yönä. Asettele vesikulhon ympärille yhdeksän tuikkukynttilää ja anna veden latautua muutaman tunnin.
Voit myös ladata öljyjä ja yrttejä kuunvalossa tehostaaksesi niiden voimaa. Tosin, on hyvä selvittää, onko täydenkuun energiat kaikkein sopivimmat tietylle öljylle tai yrtille. Jos sinulla on esim loitsuöljy joka auttaa pääsemään eroon huonosta tavasta, itse lataisin sen piemän kuun energialla.

Täydenkuun aikaan voit myös koristella itsellesi "täydenkuun puun". Etsi ulkoa suurehko katkennut oksa (jos kotonasi ei ole tilaa, mikään ei estä valitsemasta "kuupuuksi" pientä oksaa), maalaa se hopealla spraymaalilla ja koristele valonauhoin ja hopean ja valkoisen värisillä nyöreillä. Jos mahdollista, aseta "kuupuu" ikkunana läheisyyteen, jotta kuunvalo pääsee koskemaan sitä. Omista koristelemasi puu Jumalattarelle, meditoi sen äärellä. Itse olen suunnitellut tänän jouluna rakentavani tälläisen puun joulukuusen virkaa toimittamaan.

Ehkä haluat askarrella itsellesi täydenkuun kynttilän? Maalaa  valkoiseen pöytäkynttilään (toki voit kruunukyntilääkin käyttää, mutta siihen on hankalampi maalata kuvioita) kauniita kuusymboleita, tähtiä, Jumalattaren symboli yms. Koristele kynttilä haluamallasi tavalla, vain mielikuvitus on rajana.  Askartelukaupoissa, ainakin nettikaupoissa, myydään kynttilämaalia, joka sopii hyvin kynttilän koristeluun. En tiedä miten tavalliset akryylimaalit käyttäytyvät kynttilässä. Jos et halua maalata kynttilää, voit myös maalata lasiseen tuikkukippoon symboleita. Sytytä kuukynttiläsi täydenkuun iltana  kunnioittamaan Jumalatarta. Voit käyttää samaa kuukynttilää jokaisena kuluvan vuoden täysikuuna. Tee joka vuodelle kuitenkin oma kuukynttilänsä, vaikka edeltävän vuoden kynttilä ei olisikaan palanut loppuun.


Jos haluat juhlistaa esbatia rituaalilla, niin tunnetuin ja varmasti yksi voimakkaimmista täydenkuun rituaaleista on "drawing down the moon" -rituaali. Alunperin tämä rituaali on tarkoitettu suoritettavaksi covenissa, usemman ihmisen toimesta, mutta on helposti muokattavissa niin, että sen voi suorittaa myös yksin uskontoaan harjoittava wicca. En lähde nyt rituaalikaavaa tähän kirjoittamaan, mutta voin tehdä myöhemmin tästä aiheesta postauksen.
"Yksinkertaisempia" esbat rituaaleja on netti ja kirjat pullollaan. Esimerkiksi Scott Cunninghamin kirjasta löytyy erittäin simppeli ja kaunis täydenkuunrituaali. Jos et halua käyttää valmiita tekstejä, keksi oma. Lue erilaisia runoja kuusta, Jumalattaresta, vanhoja kansanrunoja... Niistä saat varmasti inspiraatiota omaan tekstiin. Voit myös muokata jo valmiita tekstejä omaan suuhusi sopivaksi. Tässäkin, kuten monessa muussakin, on vain mielikuvitus rajana.

Kuun Jumalatar, yön Valtiatar,
Sinä, joka olet alati muuttuva, mutta silti ikuinen,
pyydän, että johdatat minua viisaudellasi.
Auta minua kasvamaan tietämykselläsi,
opasta minua rakkaudellasi.

-Myrika

Pahoittelen, että käytin samoja kuvia, kuin vanhoissa postauksissa. Tällä uudella koneellani mulla ei ole vielä mitään kuvia. Tuhannet vanhat kuvani on edelleen vanhan hajonneen koneeni kätköissä.

torstai 4. syyskuuta 2014

#kutsumua

Jokainen on varmasti kuullut somessa levinneestä #kutsumua -kampanjasta, joten en lähde sen paremmin sen syntyperää tässä valottamaan. En yleensä välitä ottaa tälläisiin someilmiöihin kantaa, mutta itsekin koulukiusaamisen läpikäyneenä ajattelin kantaa oman korteni kekoon.

Kävin ala-asteen viisi ensimmäistä luokkaa todella pienessä koulussa, jossa jokainen tunsi toisensa vähintäänkin nimeltä. Jo heti eka luokalta asti vuotta ylemmällä luokalla ollut poika aloitti nälvimisen, joka kesti aina siihen asti, kun siirryimme kuudennelle luokalle isompaan kouluun.
Välitunneilla yritin vältellä parhaani mukaan tätä kyseistä poikaa ja hänen kavereitaan, mutta kun kyseessä on pieni koulu, ei kohtaamisilta voi välttyä. Parhaiten mieleeni on jäänyt se kerta, kun olin pukenut kouluun ylleni hienon, juuri vanhemmilta saadun verkkapuvun, josta olin todella ylpeä. Istuin keinussa luokkatovereideni kanssa kun kiusaajapoika huusi toiselta puolen pihaa jotain ilkeää vetoketjun ja saumojen ratkeamisesta, koska olen niin läski. Se oli todella nöyryttävää, sillä lähes koko koulu kuuli sen. Olin tuolloin kolmas-neljäsluokkalainen. Vanhempani kävivät koululla opettajan kanssa keskustelemassa, miten kiusaamisen saisi loppumaan, mutta luulenpa, että se vaan pahensi asiaa.
Kun vihdoin jouduimme vaihtamaan koulua ja kiusaaja siirtyi yläasteelle, sain mennä kouluun ilman jokapäiväistä ahdistusta. Uudessa koulussa oli kolme kertaa enemmän oppilaita kun vanhassa koulussa, joten mun oli helppo vetäytyä syrjään ja olla mahdollisimman huomaamaton.
Yläasteelle meno ahdisti hirveästi, sillä tiesin, että kiusaajapoika olisi siellä. Onnekseni isossa koulussa törmäsin häneen harvoin.


Yksi kauheimpia kokemuksiani oli silti se, kun omat ystäväni alkoivat kiusaamaan mua. Olin teini-ikäisenä melko hukassa itseni kanssa ja tyylini vaihteli aina lökäpöksystä hevariin ja siitä punkkariin. Tämä ilmeisesti antoi ystävilleni luvan alkaa "kiusaamaan". Kiusaaminen ei ollut nälvimistä tai haukkumista, enemmänkin nöyryyttämistä. Mun kustannuksella pilailtiin. He olivat jopa keskenään keksineet jonkun sisäpiirivitsin musta jolle he keskenään naureskelivat. Mut jätettiin joukon ulkopuolelle. Sanottiin, että olisi asiaa meille ja pyydettiin siirtymään syrjempään ja kun kokoonnuttiin pieneen piiriin, sanottiin mulle ettei asia koske mua mitenkään ja pyydettiin poistumaan. Mua ei pyydetty kaikkiin bileisiin mitä oli ja sit mulle soiteltiin ja kerrottiin kuinka hauskaa heillä oli ollut - ja kuinka ystäväni oli koko illan jutellut silloisen ihastukseni kanssa ja vaihtanut puhelinnumerot (tuolloin soiteltiin muuten vielä kotipuhelimiin, ei kännyköihin :D). Olin vähän kuin kävelevä vitsi heille.
Tuo oli aika iso kolaus itsetunnolleni ja ensimmäinen kerta, kun menetin uskoni jopa ystäviini. Ehkä tuo kokemus aiheutti sen, etten osaa sataprosenttisesti luottaa juuri kehenkään. Tällähetkellä mulla taitaa olla yksi, kaksi ystävää, johon saatan luottaa täysin. En uskalla täysin luottaa kehenkään, sillä oletan kaikkien nauravan selkäni takana kustannuksellani.
Itsetuntoni oli nollissa. Vihasin itseäni, vihasin elämääni. Kaksikymppisenä mulla todettiin vaikea masennus. Joitain vuosia oli ylämäkiä, oli alamäkiä, oli itsetuhoisuutta..., Aikanaan opin arvostamaan itseäni. Ehkä elämäni hienoin neuvo tuli rakkaalta tädiltäni, joka kävi melko usein katsomassa mua ja tarkistamassa vointini. Hän sanoi, että mun pitää oppia rakastaan itseäni. Hän sanoi, etten ennen voisi rakastaa oikeasti ketään oista, ennen kuin opin rakastamaan itseäni. Ja kyllä, nykyään minä rakastan itseäni. En ehkä ulkonäköäni, mutta Itseäni. Minä kun olen kuitenkin niin paljon enemmän, kuin vaan liikakiloni. ;)


Joskus ajattelin, että olen heikko, kun annoin nälvimisten ja nöyryyttämisen aiheuttaa itselleni niin paljon mielipahaa. Loppuviimein olisin mieluummin ottanut säännöllisesti turpaani, kun kuunnellut vuodesta toiseen haukkumista ja solvaamista. En tiedä saanko koskaan itsetuntoani takaisin, mutta ihan jo henkisen kasvun myötä on myös itsetuntoni jonkin verran kohonnut. Edelleen on päiviä, kun häpeän itseäni enkä kykene liikkumaan ihmisten ilmoilla tai ahdistun, jos joku tuijottaa minua, mutta onneksi ne päivät ovat melko harvinaisia. Jos joku sattuu kadulla huutamaan perään "läski", on ensimminen ajatukseni, että kaverilla on todella köyhä mielikuvitus, kun ei tuon parempaa solvausta keksinyt.


P.S. Lupaan, että tää on viimein liipalaapapostaus ja koitan saada jotain järkevää julkaistuksi viikonloppuna.

lauantai 23. elokuuta 2014

Kesä 2014

Kesä oli ja kesä meni. Koulua on takana kaksi viikkoa ja mä oon jo kovasti miettinyt, mitä teen koulun jälkeen. Valmistua mun pitäis tuossa maaliskuun lopulla ja tähän reilu puoleen vuoteen mahtuu tajuton määrä hommaa. Lupasin itselleni, että koitan saada tehtävät ajallaan valmiiksi, enkä jätä mitään hommaa "huomiseksi". Jatko-opiskelusuunnitelmat muuttui siinä mielessä, ettei TAMKissa enää ole kuvataidelinjaa. Onneksi aikuiskoulutuspuolelta löytyi kiinnostava ala tilalle. Tätä alaa voi opiskella töiden ohessa, sillä lähiopetuspäiviä ei ole montaa. Ja koko tutkinto kestää vain 1,5 vuotta. Mutta ei näistä tulevaisuudensuunnitelmista sen enempää.

Ajattelin palata bloggauksen pariin hieman kevyemmän ja tylsemmän postauksen muodossa, ennen kuin palaan kiinnostavimpiin aiheisiin. Kesäni oli melko tylsä ja yllätyksetön, en käynyt juuri missään eikä me tehty juuri mitään. Sen enempää lätisemättä, antaa kuvien kertoa.

Kesäni koostui...



... Vierailusta Turun keskiaikamarkkinoilla...



... sapattien ja esbatien vietosta...





... retkistä luontoon niin Forssassa kuin Tampereellakin...


... kauniista häistä kauniissa miljöössä...




Tiedän, horisontti on vinossa




... sekä valokuvailuista. Ensimmäistä kertaa innostuin kuvaamaan ihmisiä ja ystäväni suostui kuvattavaksi, kun opettelen. Paljon on vielä opittavaa ihan perusjutuissa, mutta mä en halua ottaa kuvailuista mitään stressiä. Koko valokuvailusta katoaisi kaikki hohto, jos alkaisin stressaamaan sitä, kun en osaa kuvata ihmisiä.


Forssassa ollessani törmäsin omituiseen ja varsin eksoottiseen hämähäkkiin, jollaiseen en ennen ollut törmännyt. Pienen googlettelun jälkeen hämähäkkilajiksi selvisi viherhämähäkki (joka muuten on todella yleinen Suomessa). Tämä valtava yksilö vanhempieni keittiön seinällä oli urospuolinen. Pisti miettimään, että miten iso mahtaa olla naarasviherhämähäkki, sillä tää yksilö oli isoin koskaan näkemäni hämis.


Koko kesän olen haaveillut rastoista, taas. Jotain muutosta sain kuontalooni, kun leikkautin otsatukan. Edelleen haaveilen rastoista. Ehkä joudun tyytymään jälleen kuiturastoihin...



Loma huipentui aivan uskomattoman ihanaan retkeen Kirskaanniemeen, jossa ystäväni kanssa yövyttiin laavussa (aikaisemmat kuvat Sinistä on otettu tuolla samaisella retkellä). Ensimmäistä kertaa nukuin lähes taivassalla, säkkipimeässä metsässä. Istuimme nuotion äärellä pitkälti aamukahteen ja suunnittelimme ensi kesää sekä kunnon vaellusretkiä pohjoisemmassa Suomessa. En pistäisi pahitteeksi, vaikka vielä alkusyksystä tekisimme samanmoisen retken.

Siinäpä mun kesäkuulumiset. Ensi viikolla viimeistään syvennyn jälleen keskeneräisiin kirjotuksiini. 
Huomasimpa, että kesän aikana blogille on tullut joitain uusia lukijoita, jotka haluan toivottaa tervetulleeksi lukemaan epäsäännöllisen säännöllisiä kirjoituksiani. Kesällä pamahti rikki myös 50 000 sivun katselua... Aika mieletöntä. 

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Lithan viettoa

Tämän vuoden Litha erosi aikaisemmista paljon, sillä ensimmäistä kertaa vietin sapattia covenin kanssa. Kun olet 13 vuotta yksin harjoittanut uskontoa, niin yhteisrituaali covenin kanssa jännitti aluksi. Jännitys ei ollut verrattavissa sellaiseen jännitykseen, jota kokee ennen tärkeää koetta tai esiintymistä yleisön edessä vaan sellaista jota kokee esimerkiksi ennen matkaa - "hyvää" jännitystä. Jokainen varmasti jännittää hieman, kun kokee jotain, jota ei ole ennen kokenut.


Yhteisrituaali tuntui luontevalta ja siltä, kuin olisimme tehneet yhteisen rituaalin monta kertaa ennenkin. Ehkä se on sitä ns. hengellistä yhteisöllisyyttä, jota kristitytkin hakevat seurakunnastaan, joka tekee yhdessä työskentelystä luontevaa ja sujuvaa. Joitakin vuosia sitten olin aivan varma, etten ikinä liittyisi coveniin, sillä ajatus uskonnon harjoittamisesta muiden kanssa tuntui pelottavalta. Vuosien varrella on tullut kerättyä sen verran itseluottamusta, etten enää "häpeile" uskontoani, mutta uskon että kanssasisariin tutustuminenkin on auttanut asiaa. Vaikka emme ole covenin kanssa tunteneet kun vuoden verran, uskon olevamme ystäviä vielä vuosikymmentenkin päästä. Kun ympärillä on samanhenkisiä ystäviä, ei wicca missään vaiheessa jää "arjen alle", vaan on mukana jokapäiväisessä elämässä vaikka sitten ihan vain keskustelun ja kokemusten vaihdosten myötä.


Ulkoilmatyöskentely ei välttämättä vaadi mitään erityisiä rituaaliesineitä, sillä esimerkiksi elementtit löytyvät ulkoa. Me kuitenkin päätimme asettaa työskentelyaleelle elementtien symbolit sekä jumalkuvan. Tuuli tosin meinasi muutaman kerran napata ilmaa symboloivan sulan mukaansa. ;)


Paikka, jossa kokoonnuimme, oli täydellinen. Ilmakin oli melko suotuisa, sillä rituaalin aikana saimme jopa nauttia hetkellisestä auringon paisteesta. Vaikka oli luvattu sateita, niin saimme nauttia vielä piknikistäkin ilman sadetta. Taivas repesi vasta, kun poistuimme metsästä. Hyvä ajoitus siis.


Tämän vuoden juhannus on ollut yksi parhaista. Aattoillan vietin anoppilassa. Ari oli yön töissä, enkä halunnut yksin jäädä kotiin eikä juhlimaan lähteminenkään innostanut. Anoppilassa söimme hyvin ja Arin lähdettyä töihin pelasimme lautapelejä siihen asti, kun Ari pääsi töistä aamuyöstä. Trivial Pursuitissa, joka on ehdoton suosikkipelini, tulin toiseksi - en olekaan ihan niin tyhmä mitä kuvitellaan. ;) Aliaksessa puolestaan en ole ikinä ollut hyvä, eikä tämäkään kerta tehnyt poikkeusta...



"Great God, Father of the Earth,
Shine down on this, your strongest day.
Blessed Goddess who gave us Birth,
Bless us who honor your ancient way.
As Summer's light falls to the ground,
lending crops and trees it's power,
the Summer winds blow warm and round,
touching the corn silk and the flowers.
We give you thanks, our Mother Earth,
We praise you, fire of the Sun.
We dance this Solstice day with Mirth,
from dawns' first light 'till the day is done."


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Wiccan jumalmyytit ja vuodenkierto

Wiccan keskeinen jumal"myytti" keskittyy vuodenkiertoon, Jumalan syntymään ja kuolemaan sekä Jumalattaren rooliin Neitona, Äitinä ja Vanhana Viisaana Naisena, Akkana. Vuodenpyörä kertoo elämän jatkuvasta kiertokulusta, syntymästä, kuolemasta ja uudelleensyntymästä.
Jumala, vaastasyntynyt Aurinko, syntyy Jumalattaresta talvipäivänseisauksena, Yulena, joka on vuoden lyhin päivä. Tästä päivästä valon määrä lisääntyy siinä missä Jumala voimistuu ja varttuu.
Imbolcin aikaan Jumalatar palaa manan mailta Neidon roolissa tuoden lupauksen keväästä mukanaan. Alkukevään ajan Jumalatar toipuu synnytyksestä ja Jumala varttuu Ostaraan asti, jolloin he kohtaavat ja kosiskelevat toisiaan. Jumalatar tulee raskaaksi ja Beltanena Jumalatar ja Jumala viettävät kättenliittäjäisiään. Beltanesta eteenpäin Jumalatar on Äiti aspektissaan ja Jumala nähdään Sarvipäisenä Jumalana, Metsän Herrana. Heidän yhtymisensä saa luonnon kukkimaan uutta elämää.

Keskikesän, Lithan aikaan luonnon ja Jumalan voimat ovat huipussaan. Jumalatar on hedelmällisen luonnon Äiti, hänen rakkautensa puolisoaan ja kaikkea elävää kohtaan saa luonnon kukoistamaan. Tästä päivästä eteenpäin Jumalan voimat vähenevät ja hänen on kohdattava varjonsa. Valon kuningas kohtaa Varjojen kuninkaan ja häviää, luovuttaen näin vallan vähenevän vuoden hallitsijalle.
Jumalatar vaatii Jumalan uhrauksen, sillä haavoittuneena Jumala ei voi hoitaa velvollisuuksiaan. Tämän uhrauksen vuoksi Jumalatar ottaa Akan roolin Lughnasadina, halliten kuolemaa.
Mabonin aikaan uhrauksen tehnyt Jumala palaa noutamaan Jumalatarta manan maille. Samhainin aikaan Jumala omaksuu roolinsa Kuoleman Herrana. Sarvipäinen Jumala, Kuoleman Valtias aloittaa Villin Metsästyksen keräten varomattomia sieluja mukaansa. Akan roolissa oleva Jumalatar, joka aloitti laskeutumisen manalaan Mabonina, valmistautuu synnyttämään Jumalan, Auringon, jälleen Yulena.

Monimutkaista? Itse koen, että jumalien matkaa vuodenkierrossa on helppo ymmärtää, kun piirtää itselleen kaavion.

Jumalattaren matka vuodenkierrossa on melko selkeä.

Jumalan vuosittainen sykli on hieman monimutkaisempi, kuin Jumalattaren. Kokonaiskuvan tarkastelu antaa paljon selkeämmän kuvan, kuin se, että tarkastelisi jumaluuksien roolia tietyn sapatin aikaan. Tämän lisäksi, kun vielä panee merkille, mitä ulkona luonnossa vuodenkierron myötä oikeasti tapahtuu, aukeaa tämä jumalien kiertokin paremmin.

Olen ottanut tuohon kaaviooni mukaan Piikkipaatsamakuninkaan ja Tammikuninkaan, vaikka itselleni heidän myyttinsä ei niin läheinen olekaan. Etenkin tradwiccan puolella myytti Piikkipaatsamakuninkaasta ja Tammikuninkaasta on yksi keskeisimpiä. Tammikuningas hallitsee vuoden valoisaa. kasvavaa kautta, aikaa Yulesta Lithaan. Lithan aikaan Tammikuningas ja Piikkipaatsamakuningas taistelevat, joka johtaa Tammikuninkaan häviöön. Piikkipaatsamakuningas hallitsee vuoden pimeää, vähenevää puolta.
Yulena he jälleen taistelevat, jolloin Tammikuningas voittaa ja astuu jälleen valtaan.
Tammikuningas edustaa luonnon heräämistä ja kasvua, valoa ja Piikkipaatsamakuningas edustaa luonnon lakaistumista ja kuolemaa, pimeyttä. Näitä vastavoimia, kasvua ja kuolemaa, valoa ja pimeyttä, tarvitaan, jotta tasapaino säilyy.

"Me laulamme mysteeristä, nyt jo kuin ikuisuuden toistuneesta. Kerromme verenpunaisista piikkipaatsaman marjoista, laulamme verestä lumella. 

Jo Tammikuningas nousee jälleen tuoden mukanaan kasvun ajan. Siksi sanomme hyvästit Piikkipaatsamakuninkaalle Yulen aikaan. 
Piikkipaatsamakuningas on jo vanha mies. On hänella valkoinen parta ja verenpunaiset marjat hiuksissaan. Tänä pimeimmän talven hetkenä, kaikki on kuin transsissa.
Tuolta saapuu kultainen Tammikuningas tanssien kynttilän valossa. Hänen hiuksiaan koristavat terhot, jo uutta elämää odottavat. Hän saapuu teurastamaan, mutta kunniaa hän tuo kaatuneelle veljelleen, pimeälle Piikkipaatsamakuninkaalle.
Kun kirkkain keskikesän päivä on ja Lithan aika, on jo vanhentunut Tammikuningas, hän kumarassa kulkee. Hän itsekseen odottaa jo veljensä paluuta. Ja veli palaa, kuten joka vuosi ja pian on tammikuninkaan veri maassa.

Joka vuosi väistämättä Piikkupaatsamakuningaskin hallitsee. Näin vuodenpyörä kääntyy, mutta kuninkaita älkää surko, sillä ilman heidän uhriaan, ei elämä jatkuisi."

Tämän postauksen myötä toivotan lukijoilleni oikein mukavaa Lithaa! Toivotaan, että ilma ei tuosta ainakaan kylmenisi hirveästi. Lithan jälkeen palailen jälleen linjoille ja kerron, millaista oli viettää Lithaa ensimmäistä kertaa covenin kanssa.

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

The Book of Shadows Tarot

Mun on tää postaus pitänyt tehdä jo iät ja ajat, mutta en ole kunnolla ehtinyt syventymään tähän pakkaan ennen kuin nyt viime viikkojen aikana. Edellinen pakka mulla oli ollut yli kymmenen vuotta, eikä se koko tuona aikana tuntunut niin selkeältä kuin tämä uusi pakka on tuntunut jo muutaman perehtymisviikon jälkeen.
Etenkin As above pakka on mieleeni elementti- ja sapattikortteineen. Koska kuvitus ja symboliikka on wiccahenkistä, on se jo senkin puolesta tuttu mulle. Opaskirja poikkeaa mielestäni melko paljon perinteisistä opaskirjoista, sillä korttien symboliikkaa ja sanomaa ei selvitetä korttikohtaisissa selvityksissä samalla tavoin, kuin normaaleissa tarotoppaissa. Otetaan esimerkkinä vaikka elementtikortti Tulen yhdeksikkö - Pluto; oppaassa kerrotaan Pluto jumalasta ja tämän luonteesta jättäen kortin sanoman selvityksen enemmän itsesi pääteltäväksi. En siis lähtisi suosittelemaan tätä pakkaa ihmiselle, jolla ei ole kokemusta taroteista tai sellaiselle, joka ei osaa tulkita kortin sanomaa ns. rivien välistä tai ei ole perehtynyt wiccaan ja noituuteen lainkaan. Sellainen, joka tuntee roomalaista mytologiaa osaa varmasti osan korteista tulkita ilman opasta. Itse tunnen kreikkalaisen mytologian, mutta en muista ulkoa mikä on esimerkiksi Pluto jumalan kreikkalainen vastine (se on muuten Hades ;).



Book of Sahdows tarotpakkaan kuuluu kaksi erillistä korttipakkaa. As above ja So below -pakat.
As above -pakka on normaalista poikkeava pakka, sillä siinä ei ole normaalista Tarotpakasta tuttuja maita (sauvat, miekat, lantit ja maljat) vaan ne on korvattu elementeillä. Suurten salaisuuksien kortit on korvattu sapatti- ja jumalkorteilla. So below pakka puolestaan on perinteisempi pakka, josta löytyy tavallisen tarotpakan maat, mutta kuvitus on tässäkin pakassa wiccahenkinen. En ole vielä perehtynyt So below -pakkaan, sillä olen totaalisen rakastunut As above -pakkaan. Kun olen syventynyt ensinmainittuun pakkaan tarpeeksi, siirryn So below -pakkaan, jotta joskus voisin käyttää näitä yhdessä.

Tarotpakat ovat verrattavissa Varjojen Kirjaan, joka koostuu kuvista - sitomaton maaginen kirja täynnä viisautta, ohjausta sekä oppeja. Book of Shadows -pakat kuvaavat universaalia energiaa sekä henkilökohtaista energiaa.
As above -pakka ilmaisee pakanallisia oppeja. Suurten salaisuuksien kortit kertovat perusohjenuorista ja pienten salaisuuksien kortit tutkiskelevat elementaalista energiaa sekä täydentävän oppeja esimerkiksi astrologiasst, Jumalattaresta sekä hänen ilmenemismuodoistaan, magiasta sekä monista ennustusmenetelmistä. Jokainen kortti on portti suunnattoman tiedon ja kokemusten valtakuntaan, jonka vuoksi opaskirjassa on listattu kirjoja, joista saa lisää tietoa kortin sisältämästä sanomasta.

Suurten Salaisuuksien kortteja
 So below -pakka on suunniteltu täydentämään As above -pakkaa. Siinä missä As above -pakka keskittyy universaaliin energiaan ja oppeihin niin So below -pakka opettaa kuinka elää ja hyödyntää oppeja jokapäiväisessä elämässä. Kerron So below -pakasta paremmin, jahka olen perehtynyt siihen.

As above -pakan Suurten salaisuuksien kortit (suluissa perinteisen tarotpakan vastaavuudet) :
The world
The Goddess (Hallitsijatar)
The God (Hallitsija)
Elements (Maagikko)
The Summerlands (Narri)
Wheel of the Year (Kohtalonpyörä)
Samhain (Kuu)
Yule (Kuolema)
Imbolc (Tähti)
Ostara (Kohtuus)
Beltane (Rakastavaiset)
Litha (Aurinko)
Lammas (Paholainen)
Mabon (Oikeudenmukaisuus)
The Path (Erakko)
Spellcasting (Voima)
Book of Shadows (Ylipappi)
Transformation (Vaunut)
Warnings (Torni)
The Circle (Hirtetty)
Initiation (Tuomio)
Wisdom (Ylipapitar)

Maakortit on tosiaan korvattu elementeillä. Tavallisessa tarotpakassa on hovikortit, jotka tässä pakassa on kunninanosoituksia elementeille sekä Jumalattarelle hänen kolmessa aspektissaan (neito, äiti, akka). Näillä korteilla voimme oppia lisää elementeistä sekä monista eri tavoista, miten Jumalatar ilmenee meidän elämässämme, erilaisissa tilanteissa, muissa ihmisissä sekä itsessämme. Hovikortit esimerkiksi Tuli elementissä ovat Element of Fire, Maiden of Fire, Mother of Fire sekä Crone of Fire.


Ilman hovikortit
Jokainen elementtikortti edustaa jotain tiettyä aihealuetta. Tuli elementtikortit edustavat planeettoja sekä Jumalan ominaisuuksia, maskuliinisuutta, Ilma keskittyy erilaisiin ennustusmenetelmiin ja salaisten asioiden tutkimiseen, Vesi tietämykseen ja Jumalattareen yhdistettäviin ominaisuuksiin ja feminiinisyyteen ja Maa luontoon.

Elementtikortteja
Mitä enemmän pakkaa tutkin ja luen opaskirjasta, sitä enemmän pidän tästä pakasta. Jokaisella kerralla, kun kortin ja opaskirjasen kaivan esiin kortit aukeavat mulle enemmän ja enemmän. Uskon viimeinkin löytäneeni minulle sopivan tarotpakan.

torstai 22. toukokuuta 2014

Hääjuhlat

Viime lauantain, 17.5 vietimme hääjuhlaamme. Juhlat olivat kaikinpuolin onnistuneet ja toivon, että vieraat viihtyivät yhtä hyvin kuin minä ja Ari. Hääjuhlamme alkoi vihkiseremonialla, jonka olin suunnitellut ja kirjoittanut erinäisten valmiiden tekstien pohjalta. Seremonia piti alunperin päättyä luudan yli hyppäämiseen, mutta tulin siihen tulokseen, ettei hermovikaisella jalallani hypitä luudan yli. Olisi ollut todella nöyryyttävää lentää rähmälleen satapäisen yleisön edessä...
Seremonian suoritti eräs ihana noitaneito. Vaikka vihkijääkin jänniti ennen seremonian alkua, niin kaikki meni nappiin, eikä hänen jännitystään seremonian alkaessa huomannut. Iso kiitos hänelle. :)


Hääseremonia:

"Vihkijä aloittaa seremonian lyömällä kevyesti athamella kelloon kolmasti jonka jälkeen puhdistaa työskentelyalueen sekä morsiusparin suitsukkeen ja höyhenen avulla.

Vihkijä:
Hyvä hääväki! Olemme kokoontuneet tänne  tänään juhliaksemme Arin ja Marikan avioliittoa.
Pyydän Jumalatarta sekä Jumalaa siunaamaan heitä, heidän rakkauttaan ja liittoaan
niin kauan kuin he yhdessä elävät rakkaudessa.
Suotakoon Arille ja Marikalle rakkautta, keskinäistä kunnioitusta, terveyttä, vakautta ja hedelmällisyyttä, jotta he voisivat nauttia toisistaan ja ilon täyteisestä elämästä yhdessä.

Vihkijä nostaa nyörin käteensä:

Ari ja Marika, tämä nyöri symboloi sidettä joka teidän välillänne on.
Kun kätenne sidotaan yhteen tällä nyörillä, on myös elämänne siten sidotut yhteen.

Vihkijä ojentaa nyörin kaasolle/ bestmanille, joka sitoo nyörin kevyesti parin käsien ympäri. Samalla vihkijä jatkaa:

Nämä ovat kädet, jotka rakastavat sinua.
Nämä ovat kädet, jotka pitelevät sinua läpi vuosien.
Nämä ovat kädet, jotka syleilevät ja lohduttavat sinua.
Nämä ovat kädet, jotka antavat sinulle tukensa ja rohkaisevat sinua.
Nämä ovat kädet, joiden kanssa te työskentelette, luotte ja rakennatte yhteisen elämän.
Kuten kätenne ovat yhteen liitetyt, Äiti Maan ja Isä Taivaan ollessa todistajina, ovat myös elämänne yhteen liitetyt.

Kaaso/ bestman irrottaa nyörin parin kädestä, avaamatta kuitenkaan solmua, ja asettaa nyörin pöydälle.
Vihkijä kaataa pyhitettyä suolavettä maljaan, kastaa etusormensa siihen ja sivelee vettä morsiamen ja sulhasen otsaan.

Puolisoina olette keskenänne yhdenvertaiset. Osoittakaa avioliitossanne toinen toisillenne rakkautta, keskinäistä luottamusta sekä toimikaa yhdessä perheen hyväksi. Olkaa siunatut!
Ari ja Marika, olette nyt valmiit sinetöimään liittonne suudelmalla."


En tiedä mitä sukulaiset tuosta tuumivat, mutta luulenpa ainakin äitini ja mammani pitäneen, sillä he olivat liikuttuneet kyyneliin saakka. Muutamalta muultakin vieraalta tuli kehuja kauniista seremoniasta. Eipä mua nyt ihan hirveästi haittaa, jos joku tuosta mielensä pahoitti, oli kyse kuitenkin meidän juhlastamme.

Olimme kaasojen kanssa suunnittelleet muutaman ohjelmanumeron. Juhlan alussa oli perinteinen "huiskutusleikki", jotta vieraat hieman näkisivät ketä on kenen sukulainen. Ruokailun jälkeen juhlaan tuli esiintyjä, joka nauratti yleisöä ja lauloi. Hän myös laitto minut ja Arin tanssimaan! Ja minä en osaa tanssia! ;) Toki meillä oli illan aikana erikseen oma hääTANSSI, ei valssi.


Kun bestman ja kaaso olivat pitäneet puheet, ilmestyi juhlapaikalle merirosvoasuun sonnustautunut, erittäin paljon bestmanin näköinen mies, joka ryösti booliastian. Hän sanoi että booliastia palautetaan, jos jokainen alle nelikymppinen osallistuu letkajenkkaan - sai olla myös henkisesti alle neljäkymmentä. Lähes kaikki vieraat osallistuivat letkaan ja saimme boolimaljan takaisin.
Viimeinen suunniteltu ohjelmanumero oli Karhunkaato -näytelmä. Tätä kyseistä leikkiä en ollut koskaan nähnyt. En muista milloin olisin nauranut niin paljon kuin tuon ohjelmanumeron aikana.
Ainoa miinus juhlapäivässä oli, että juhlapaikalla oli tukalan kuuma, sillä paikan omistaja oli jättänyt lämpöpuhaltimen päälle (vaikka pyysin, ettei jättäisi sitä päälle!). En juuri viihtynyt sisätiloissa ennen kuin lämmitys saatiin pois päältä. Juhla huipentui aamun pikkutunneille kestävään karaokeen. Näin jälkeenpäin en voi kun ihmetellä, miten hyviä laulajia Arin suvusta löytyy...


Hääkampaukseni oli loihtinut serkkuni tyttöystävä, Lotta. Kampaus oli aivan mielettömän ihana! :)



Päivä oli kaikinpuolin täydellinen. Olen todella kiitollinen kaikille vieraille, jotka tekivät juhlastamme ikimuistoisen.



sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Pohdintaa Redestä

Wiccan Rede, niin sanottu ohje, kuuluu lyhykäisyydessään "tee mitä tahdot, kunhan et vahingoita". 
"Kunhan et vahingoita" - tarkoitetaanko sillä itsensä vai muiden vahingoittamista? Vai eläinten ja kasvien? Vaiko pelkästään vahingoittamista magian avulla?
Etenkin tuolla Elävä Kirjasto -tapahtumassa multa kysyttiin, että mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Rakastanko kaikkia, enkä koskaan tee mitään, mikä luokitellaan ns. pahaksi tai ikäväksi? Olen varma, että on mahdotonta elää elämänsä niin, ettei silloin tällöin loukkaisi tai satuttaisi valinnoillaan jotakuta - tai itseään. En sano, että näin toimitaan tahallisesti, päämääränään toisen satuttaminen, mutta joskus tekemäsi valinnat eivät miellytä muita. Valinnoilla tarkoitan esimerkiksi muuttamista kauas lähimmäisistäsi, joka saa lähimmäisesi surulliseksi. Jos haluatkin miellyttää lähimmäisiäsi etkä muutakkaan, satutat itseäsi, kun muutat omia suunnitelmiasi miellyttääksesi muita. Tai saatat hakea samaa työpaikkaa ystäväsi kanssa - jätätkö hakematta paikkaa, jotta et loukkaisi ystävääsi ja olet siten itse onneton? Joku hyökkää kimppuusi, käännätkö toisenkin posken vai puolustatko itseäsi. Niin tai näin, jotakuta loukataan. On naiivia ajatella, että pystyy elämään elämänsä niin, ettei koskaan vahingoita ketään. Naiivia on myös elää elämäänsä niin, että pyrit elämään muiden ehdoilla, välittämättä siitä, mitä sinä itse tahdot.

Monet saattavat pitää wiccoja "kaikkia rakastavina hihhuleina". En kiellä, etteikö joku tulkitsisi Redeä niin, että hänen tulee rakastaa kaikkia ja kaikkea, mutta todellisuudessa tuo on melko mahdotonta. Voiko joku todellakin hyvällä omallatunnolla väittää, ettei vastaan olisi tullut yhtään ihmistä, josta ei pidä? Itse en koe tekeväni väärin, jos en pidä jostain ihmisestä. On olemassa ihmisiä, joiden arvomaailma sotii niin paljon omaani vastaan, että en yksinkertaisesti voi pitää heistä - ja yritetty on. Se, etten pidä jostakusta, ei tarkoita ettenkö silti tulisi heidän kanssaan toimeen. Tosin, on olemassa muutama sellainen ihminen, joiden kanssa en voinut tulla edes toimeen, pinnani kiristyi nollasta sataan hetkessä kun tällainen henkilö avasi suunsa. Tällaiset ihmiset eivät enää ole osa elämääni. 
Onpa vastaani tullut myös niin raivostuttavan ärsyttäviä koiria, että en ole voinut heistä pitää - vaikka eläinrakas olenkin. Tosin tällaisissa tapauksissa syyttävä sormi on kohdistunut koirien omistajiin, jotka eivät ole osanneet kouluttaa koiraansa. On surullista, että omistajan leväperäisyyden ja auktoriteetin puutteen vuoksi, koira on ollut niin rasittava yksilö, että sen seurassa ei voi olla...

Kehottaako Rede sinua olemaan kasvissyöjä? Ei. Kasvissyönti on jokaisen henkilökohtainen valinta, sillä ei pidemmän päälle ole mitään tekemistä Reden kanssa. Jotkut tosin saattavat tulkita Reden niin, että lihaa ei tule syödä, sillä lihaa syömällä vahingoitat eläintä.  Vaikka ymmärränkin tuon pointin, niin en silti itse lähtisi ruokailutottumuksiani muuttamaan vain koska kuvittelee sen olevan "noidan ohje". Minä syön sillointällöin lihaa, poltan tupakkaa ja juon joskus alkoholia - enkä koe tekeväni väärin. Tupakanpoltto on ainoa tapa, jota välillä jopa häpeän. Tiedän että tupakointi vahingoittaa minua ja luontoa, mutta vielä en ole sitä itseltäni kieltänyt. Tiedän, että kun oikeasti päätän lopettaa, niin pystyn siihen. Vielä minä kuitenkin sallin itselleni tämän paheen.

Magian harjoittaminen on ainoa, jossa pyrin noudattamaan Redeä niin kirjaimellisesti, kun se on kirjoitettu. En harjoita magiaa, joka vahingoittaa, en lue kirouksia tai koeta magian avulla hallita joidenkin tahtoa. En harjoita magiaa toisen puolesta, ilman tämän suostumusta. Toki tässäkin on muutama "porsaanreikä". Esimerkiksi jos joku käyttää magiaa sinua vastaan, kiroaa sinut, niin on ehkä jopa suotavaa, että estät sen - tai kumoat ja estät henkilöä jatkossa vahingoittamasta sinua magian avulla.

Rede ei ole absoluuttinen elämänohje, jota noudattamatta jättäminen tuomitsee sinut ikuiseen kadotukseen. Ikuisella kadotuksella pelottelu kuuluu kristinuskoon, ei wiccaan. Wicca on "vapaa uskonto", jossa ei ole kirjoitettuja sääntöjä, Rede on vain ja ainoastaan ohjenuora, neuvo. Käytä omaa maalaisjärkeäsi Reden tulkitsemisessa. Aivan kuten muunkin lukemasi kohdalla, älä ota kaikkea liian kirjaimellisesti. Kunnioita elämää sen kaikessa muodossa, mutta älä tuhlaa energiaasi pohtimalla teitkö väärin, kun tapoit sen ärsyttävästi inisevän hyttysen makuuhuoneessasi...


torstai 1. toukokuuta 2014

Beltanen viettoa

Tämän vuoden vappu poikkesi muista vuosista siten, etten lähtenyt juhlimaan lainkaan. Ystävät kyllä yritti muakin saada mukaan, mutta pidin pääni ja jäin kotiin siivoamaan. Oli varsin ihana herätä kerrankin Beltaneaamuun ilman jomottavaa päätä, tappavaa janoa, pahaa oloa ja kuivaa suuta.
Heräsin aikaisin, keittelin puuroa ja kahvia - mulla ei ollut kiire mihinkään.

Päivällä keräsin rituaalitarvikkeeni laukkuun, hyppäsin autoon ja ajoin erään järvenrantaan, jossa on paljon metsää ympärillä. Metsä ei ollut mulle ennestään tuttu, vaikka järvellä olinkin monesti käynyt. Kuljin metsässä eteenpäin sen isommin miettimättä päämäärää, pitäen kuitenkin huolen, että muistan, missä suunnassa auto on. Pysähdyin monesti tunnustelemaan olinko löytänyt sopivan paikan - yllättävän nopeasti sellainen löytyikin.


Muistutettakoon, etten ole vuosikausiin suorittanut rituaalia ulkona, varsinkaan täysin vieraassa metsässä, joten hieman mua jännitti että paukahtaako joku paikalle keskenkaiken. Onnekseni sain olla rauhassa koko tuon ajan. Vain etsiessäni itselleni sopivaa paikkaa, kuulin tiellä kulkevan muitakin, mutta he tuskin edes tulivat metsään.

Aurinko oli pilvessä ja tiputtipa taivas muutaman sadepisarankin, kun asettelin esineitä paikalleen. Kun aloitin rituaalin, aurinko tuli esiin pilvien takaa. Metsän omat äänet, tuulen ujellus puissa, puiden rasahdukset, eläinten ääntelyt sekä auringon varovainen kajo puiden lävitse teki rituaalista täydellisen.


Aurinko pilkotti puiden lävitse koko rituaalini ajan ja vielä senkin aikaa, kun makoilin maassa. Vasta kun aloin pakkaamaan tavaroitani se jäi piiloon pilven taakse ja taivas tiputti muutaman lumihiutaleen(!!).


Kannoin mukanani suurimman osan rituaalitarvikkeistani, vaikka olisin pärjännyt vähemmälläkin. Ensikerralla en kanna mukanani kuin "välttämättömät", sillä kallioisessa metsässä kulkeminen ei ollut mukavimmasta päästä kun sai varoa ettei riko painavasta laukusta mitään. Tälläistä esinearsenaalia ei olisi tarvinnut raahata mukana, varsinkin kun en harjoittanut monimutkaisia taikoja...



Tältä työskentelyalueeni näytti rituaalin suoritettuani. Pieni liina oli ihan kätevä polvien alla, sillä maa oli osittain kostea tuon mättään juurelta. Punotun letin sekä toivomusnauhat jätin puuhun roikkumaan, toivottavasti kukaan ei tuohon paikkaan eksy... ;)


Surullista, että tähän reilu kolmentoista vuoden polulleni mahtuu niin vähän ulkoilmarituaaleja - varsinkin kun itse koen ne paljon voimakkaammiksi kuin sisätiloissa suoritetut. Pyrin vastedes suorittamaan edes kevään ja kesän sapattien rituaalit ulkona, nyt kun löysin melko oivallisen paikankin. Ja kuka tietää, ehkä löydän tulevaisuudessa vieläkin paremman. :)

Onko muille muuten tuttua ritaalin jälkeinen päänsärky? Minulla iskee aina ikävä päänsärky, kun lopetan rituaalini. Se alkaa melko nopeasti ja laantuukin pian, mutta tunne on silti ikävä.