maanantai 30. joulukuuta 2013

Unisiepparin valmistus

Tänä vuonna tein muutaman unisiepparin joululahjaksi ystäville. Olen aikaisemminkin valmistanut muutaman unisiepparin itse, mutta vasta nyt onnistuin moisen tekemisessä kunnolla. Itseasiassa innostuin tästä puuhailusta niin paljon, että ajattelin valmistaa itsellenikin erilaisia unisieppareita - isoja ja pieniä.
Kaupoista saa toinen toistaan hienompia luomuksia, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että jos haluaa "toimivan" unisiepparin, on sen oltava juuri sinulle henkilökohtaisesti valmistettu. Onhan ne kaupasta saatavat luomukset upeita koristeina, itsekin olen muunmuassa Aurinko kaupassa ihastellut niitä valtavan suuria, usean kehän muodostavia sieppareita.

Lähes jokainen on varmasti joskus kuullut sanan unisieppari ja useimmilla on edes jonkinnäköinen käsitys, mikä se on. Sitten on niitä, jotka eivät ole koskaan moisesta kuullutkaan (äitini muunmuassa ;). On myös heitä, jotka tietävät miltä unisieppari näyttää, mutta se, mikä sen "oikea" tarkoitus on, saattaa olla joillain pimennossa.

Unisieppari on alunperin Amerikan intiaanien taikakalu, jonka tarkoitus on karkoittaa pahat unet ja houkutella hyviä unia. Unisieppari tulee sijoittaa niin, että se on nukkuvan henkilön pään yläpuolella, jotta "hyvät ja viisaat unet" säilyisivät muistissa ja pahat unet jäisivät unohduksiin. Erään taruston mukaan hämähäkki kutoi unisiepparin karkoittamaan ihmisten pahat unet. Pahat unet tarttuivat verkkoon ja valuivat höyheniä pitkin Äiti Maahan.

Kuinka moni nykyään hommaa unisiepparin juurikin tuohon tarkoitukseen - pitääkseen pahat unet loitolla? Kuvittelisin sen olevan suositumpi koriste-esineenä, kuin "taikakaluna". Jos kuitenkin haluat unisiepparin sen oikeaan tarkoitukseen, suosittelen tekemään sen itse, tai ainakin pyhittämään ja puhdistamaan ostetun siepparin ennen käyttöä.
Unisiepparin valmistus on helppoa. Yksinkertaisimmillaan et tarvitse muuta kuin taipuisan oksan ja lankaa. Ihka ensimmäinen sieppari, jonka vuosia sitten valmistin ystävälleni, ei ollut ulkonäöllisesti juuri minkään näköinen, mutta ystäväni sanoi, että ahdistavat unet loppuivat hänen ripustettuaan siepparin sängyn päälle. Tuolloin en osannut vielä "kutoa" siepparin keskustaa, joten kieputin langat kehän ympäri yksinkertaisesti ylhäältä alas, sivulta sivulle jne.
Uusimmat unisiepparini valmistin hieman "paremmin", käyttäen enemmän aikaa verkon "kutomiseen", kuin ennen. Ostin askarteluliikkeestä valmiit kehikot, yhden metallisen, sekä kaksi puista (jotka ovat oikeasti kirjontakehikkoja, mutta ajaa asiansa myös unisiepparin kehikkona). Ensimmäisen siepparin kehikon ympärille kieputin nahkanyörin.


Jos et halua laittaa aloituskohtaan solmua, niin kiinnitä se esimerkiksi pyykkipojalla. Itselläni ei ollut muuta, kuin tuo hiusklipsi, mutta se ajoi asiansa.


Nyöri kieputetaan kehikon ympärille melko tiukkaan ja tiheään. Tälläisessä metallikehikossa nyöriä on jälkeenpäin helppo tiivistää, sillä pinta on sen verran liukas. Puisessa kehikossa jälkeenpäin tiivistäminen on vähän hankalampaa. Suosittelen eritoten nahkanyörin kieputtamista jonkin karheapintaisen pahvin tms ympärille, sillä nyöri menee helposti sotkuun. Tuon avulla kehikon ympräille kieputtaminen käy hieman näppärämmin.


Keskustan verkkoon voit käyttää lähes millaista lankaa vain, vaikka en suosittele helposti poikki napsahtavaa lankaa, varsinkin jos haluat verkosta tiukan. Verkon "kutominen" aloitetaan luomalla silmukoita kehikon ympärille. Jos teet lyhyitä silmukoita, tulee verkosta tiheä ja leveistä silmukoista iso verkko. Itse pidän enemmän suht tiheän verkon ulkonäöstä, varsinkin näissä pienissä sieppareissa.


Ensimmäisen silmukkarivistön jälkeen otin käyttööni neulan, sillä käsialani oli melko tiukaa, joten en saanut pientä lankarullaani enää noiden silmukoiden läpi. Verkon kutomista jatketaan luomalla silmukoita niin pitkään, kunnes verkko on täyttänyt koko kehikon.


Tähän sieppariin lisäsin puuhelmiä keskustaan. Päättelylangat oli helppo jemmata niiden sisään. ;)


Toiseen sieppariin käytin kirjontakehystä, jonka ulomman reunan päällystin satiininauhalla. Tähän sieppariin en kutonut itse verkkoa, vaan käytin isomamman kutomaa vanhaa pitsiliinaa. Unisiepparin valmistuksessa on vain mielikuvitus rajana ja itse tykkäsin tästä variaatiosta paljon. Minulla on vielä pussillinen vanhoja pitsiliinoja odottamassa, ehkä jokusen niistä raaskin uhrata askarteluun.


Tässäkin siepparissa kehikko on puinen ja se on päällystetty satiininauhalla. Tämän siepparin kohdalla tykkään erityisesti väreistä ja koristuksista.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Yulen viettoa

Eilen vietettiin talvipäivänseisausta, Yulea. Itse aloitin päivän lähtemällä koiran kanssa ulos ennen auringonnousua. Vaikka ilma oli pilvinen eikä auringonnousua näkynyt, niin tiesin suurinpiirtein minkä aikaan aurinko nousee taivaanrantaan. Tervehdin palaavaa aurinkoa.


Edellisenä iltana Arin mulle tilaamat tarot kortit tulivat postiin, joten eilen aamulla käytin pienen tovin tutustuessani kortteihin. Ihan heti ensikatsomalla kortit tuntui paljon tutuimmilta, kuin vanha pakkani. Ehkä löysin nyt viimein sen "oman pakkani". Esittelen uudet korttini myöhemmin, sillä ne ei ole ihan perinteinen tarot-pakka. Perehdyn niihin vielä vähän enemmän, ennen kuin teen esittelyn.
Illalla suuntasimme ystävieni kanssa Raskasta Joulua -konserttiin Tampere-talolle. En ole aiempina vuosina ollut joululaulujen suuri ystävä, mutta jostain syystä tänä vuonna olen kuunnellut joululaujua kotona touhutessani. Konsertti oli aivan huikea kokemus ja varmasti menen ensi vuonnakin.

Kotiin päästyäni olin melko väsynyt ja alunperin ajattelin, etten jaksa rituaalia suorittaa, mutta tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Olin perjantai-iltana tehnyt olohuoneeseen uuden alttarinurkkauksen, jota halusin testata heti käytännössä. Aikaisempi alttaripöytäni oli liian korkea, jotta olisit voinut istua sen edessä ja liian matala, jotta olisi ollut luontevaa seistä. Tämä uusi pöytä on täydellisen korkuinen, jos haluaa työskennellä istuen - ja minähän haluan. Hieman hankalaa oli saada tämä nurkkaus sovitettua olohuoneeseen, sillä meillä ei juuri ole ylimääräistä tilaa. Ehkä joskus, jos saamme raivattua makuuhuoneeseen lisää tilaa, siirrän nurkkauksen sinne.


En harjoittanut rituaalin yhteydessä tälläkertaa lainkaan magiaa, niinkuin normaalisti olen tehnyt sapattirituaalin yhteydessä. Sen sijaan suoritin omistautumisrituaalin uudestaan, uusien omistautumiseni. Idean tähän sain eräältä toiselta wiccaneidolta. :) Olen jo joitain vuosia aiemmin ajatellut omistautumisen uusimista, sillä ensimmäisestä omistautumisrituaalistani on yli kymmenen vuotta. Tähän rituaaliin tämä siis sopi mainiosti.


Minun on selvästi alettava juhlistamaan sapatteja useammin rituaalin muodossa, sillä tämä oli toinen varsinainen pitkän kaavan rituaalini tänä vuonna. Sekoilin sanoissani, joka sai muutaman kerran mut naurahtamaan ja aloittamaan alusta. Eihän tuollainen sekoilu sanoissa ja alusta aloittaminen ole kiellettyä, mutta luulisi mun pitkällä kokemuksella jo osaavan vetää rituaalin kunnialla läpi, ilman että sekoan sanoissa... ;) Uudenvuoden lupaukseni onkin, että pyrin tänä vuonna joka ikistä sapattia juhlistamaan rituaalin, edes pienen, muodossa. Esbatejakin pyrin juhlistamaan useammin.

Tänään vuodenpyörä kääntyy jälleen,
Aurinko palaa luoksemme.
Sytytän kynttilän kunniaksesi Suuri äiti,
joka olet luonut elämän kuolemasta, valon piemydestä.

Tänään kunnioitan Metsän Herraa, luonnon hallitsijaa.
Toivotan Sinut tervetulleeksi takaisin.
Kiitokseni lausun Suurelle Äidille,
joka tuo uuden elämän maailmaan.


tiistai 3. joulukuuta 2013

"Onni riippuu siitä mitä voi antaa, ei siitä mitä voi saada"

Kaksi viikkoa sitten ystäväni olivat järjestäneet mulle polttarit. Tuo ilta oli aivan uskomattoman mahtava! Ystäväni olivat järjestäneet mulle muun muassa naurujoogaa sekä tarot luennan. Mulle ei ole koskaan kukaan - itseni lisäksi siis, lukenut tarot-kortteja ja pakko myöntää, että se oli yksi huikeimpia kokemuksia pitkiin aikoihin. Nainen, joka mulle kortteja luki, tiesi musta paljon asioita, joita ei kovin moni muu tiedä. Nainen myös antoi mulle neuvoja, joilla voi voimistaa henkisiä kykyjäni entisestään, sillä hän sanoi että mulla on todella mittavat voimavarat, mun on vain opittava käyttämään niitä. Lisäksi kortit kertoivat mitä olin entisessä elämässäni. Päätin, että joskus menen naisen luokse täyspitkälle luennalle, sillä nyt jälkeenpäin mieleeni on tullut paljon asioita, joihin haluan vastauksen. Eikä se ole koskaan sama asia, kun joku muu lukee sinulle taroteja, kuin että itse lukisit. Tuolloin tuo luenta tuli mulle niin yllätyksenä, ettei päässäni ollut yhtään kysymystä. ;)


Polttarit jatkuivat naurujoogan ja tarot luennan jälkeen hauskanpidon merkeissä. Minun piti lukea polttarivala (jota en nyt julkaise täällä ;) sekä muovailla miehelleni huomenlahja, joka kuvastaa häntä. Muovailin hänelle Mörön, sillä Ari muistutti aamulla Mörköä, kun hänen polttariporukkansa puki hänet ylisuureen kaapuun. :)
Myöhemmin illalla ystäväni pukivat mut nunnan vaatteisiin ja pistivät myymään piparkakkuja keskustaan. 


Ystävieni ihmetykseksi, tartuin tehtävääni innoissani ja sain myytyä euron maksavia pipareita ohikulkijoille niin paljon, että sain kokoon noin 60 euroa. Oli mukavaa pitkästä aikaa päästä juhlimaan, sillä en ollut yli kuukauteen käynyt missään. Edellisestä baarireissustakin oli jo yli kaksi kuukautta aikaa.
Ilta huipentui Hervantaan lempikapakkaani, jossa aiheutin pahennusta laulamalla nuotin vierestä karaokea sekä tanssahtelemalla ysärihittien tahtiin. Olen todella kiitollinen ystävilleni, että he järkkäsivät mulle unohtumattoman illan!

Viime perjantaina sitten astelimme kera todistajien ja vanhempien maistraattiin, jossa sanoimme toisillemme "tahdon". Maistraattivihkiminen oli jopa koruttomampi mitä odotin, jonka vuoksi onkin tärkeää, että saamme kauniin hääseremonian keväällä oleviin hääjuhliin..


maanantai 2. joulukuuta 2013

Arvonnan voittaja!

Arvonnan voittaja on nyt selvillä! Pahoittelen, että voittajan julkistaminen meni näin myöhäiseksi, mutta piti vielä tarkistaa ja laskea osallistujien arvat, sekä kirjoittaa arvat. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. "Onnettarena" toimi tuore aviomieheni Ari.


Arvonnan suoritin kirjoittamalla jokaisen osallistujan nimen paperilappuihin niin monta kertaa, kuin arpoja kullekin tuli.


Arvat rypistin pieniksi mytyiksi ja heitin kulhoon...


... josta "onnettaremme" nosti yhde onnekkaan nimen.


Arvonnan voitti zeepra! Onnea hänelle! Voittajalle on lähtenyt sähköpostia, johon odotan vastausta viikon ajan. Jos viikkoon ei kuulu vastausta, arvon uuden voittajan.

Kiitos kaikille osallistujille! :)