keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Is the moon tired? She looks so pale within her misty veil

Huomasin muutama viikko sitten, kun pitkästä aikaa juhlin esbatia muutenkin kuin vain iltakävelyllä, etten ole lainkaan kirjoittanut täydenkuun juhlista. Aikaisemmin olen kirjoittanut kuun vaiheista yleisesti, mutta tässä postauksessa keskityn vain täydenkuun vaiheeseen.

Kuuhun on kautta aikain yhdistetty erilaisia myyttejä - aina luomiskertomuksista ihmissusimyytteihin. Kuinka moni on tietoinen, että keksiajalla noitavainojen ohella oli myös ihmissusivainoja? Siinä missä noitavainot keskittyi läntiseen Eurooppaan, niin ihmissusivainot olivat yleisempiä itäisessä Euroopassa. Venäjällä ihmissusi epäilyt yltyivät lähes hysteriaksi: ihmissusiksi epäiltiin kaikkia, joilla oli näkyvä, poikkeuksellinen syntymämerkki tai normaalia enemmän karvoitusta jossain kohtaa kehoa. Kristinusko lopulta tuomitsi tällaisen taikauskon ja vähitellen pelko ihmissusista katosi ihmisten mielistä kirkon levittäytyessä Venäjälle yhä laajemmin.


Kuun synnystä on lukuisia eri versioita, riippuen siitä mitä mytologiaa tarkastellaan. Esimerkkinä inuiittien tarina kuunsynnystä, jossa on mies, joka rakastui pikkusiskoonsa. Yön pimeydessä mies makasi siskonsa kanssa, eikä tyttö pimeässä nähnyt rakastajaansa. Sisko sai kuitenkin lopulta selville kuka hänen yöllinen mystinen rakastajansa oli ja raivostui veljelleen suunnattomasti. Tyttö leikkasi toisen rintansa irti ja mäjäytti sen veljensä eteen pakottaen tämän syömään sen. Sitten tyttö lähti juoksemaan veljen tullessa perässä irtileikattu rinta kädessään. Molemmat tekivät itselleen soihdun sammaleesta ja tytön soihtu paloi paljon kirkkaammin kuin veljen, jonka soihtu paloi niin himmeästi että jäljellä jäi vain himmeä hehku. Heidän vauhtinsa oli niin kova, että molemmat lensivät taivaalle, jossa tytöstä tuli loistava Aurinko ja pojasta kalvakka Kuu. Kuun vaiheet muuttuivat Kuun ajaessa takaa Aurinkoa halki taivaan, mutta Kuu näkee nälkää ja vähenee koko ajan, kunnes katoaa tyystin näkyvistä. Tällöin Aurinko syöttää sille rintansa, mistä Kuu piristyy ja jatkaa takaa-ajoa.

Wiccassa kuu edustaa jumaluuden feminiiniä puolta. Kuu on alati muuttuva, mutta silti iankaikkinen. Kuu ja Kuun vaiheet synnyttävät energiaa, jotka vaikuttavat meihin yhtälailla kuin vetovoima. Kuun vaiheiden ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää työskennellessä magian parissa.


Wiccat kunnioittavat Kuuta sen ollessa täysi juhlilla, joita kutsutaan esbateiksi. Jotkut eklektiset, yksin uskontoaan harjoittavat wiccat saattavat juhlistaa myös Uuttakuuta, joka ei ole esimerkiksi traditionaalisten covenien parissa käytäntö. Täysikuu edustaa Jumalatarta Äitinä. Hän edustaa hedelmällisyyttä, runsautta, asioiden loppuunsaattamista, hoivaa ja huolenpitoa. Täydenkuun magiaa harjoitetaan fyysisten, henkisten ja tunneperäisten sairauksien parantamiseen, asioiden loppuunsaattamiseen, toiveiden täyttämiseen, unelmien saavuttamiseen ja suojaamisen. Magiaa voi myös harjoittaa intuitiivisten kykyjensä parantamiseen.
Täydenkuun aikaan Kuun maagiset energiat ovat huipussaan ja monet lataavat ja puhdistavat muun muassa rituaalivälineitään täydenkuun valossa. Itsekin pidin heiluriani täydenkuun aikaan kuun valossa, ennen kuin otin sen käyttöön.


Vaikka kuunvaiheet liitetään pelkästään Jumalattareen, on hyvä silti muistaa että Jumalalla on aivan yhtä suuri merkitys. Jumala ei muutu Jumalattaren tavoin Kuun vaiheiden myötä, hänen roolinsa on olla kumppani, joka pysyttelee Jumalattaren rinnalla. Jumalan eri puolet ilmenee selkeämmin vuoden kierrossa, jonka aikana hän syntyy, kukoistaa ja hiipuu vähitellen kuolemaan syntyäkseen jälleen uudestaan.

P.S: Muistuttelen arvonnasta ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän käynnistäsi muiston! :)