maanantai 23. syyskuuta 2013

Vierailu Willebrandin haudalla

Vietin lähes koko syyspäiväntasauksen ulkona luonnon helmassa. Ensin olimme tätini kanssa muutaman tunnin Jokoisten kartanon puistossa ja illalla menimme isän ja Arin kanssa Loimijoelle veneilemään. Oli kerrassaan mahtava päivä!


Jokioisten kartano on uskomattoman kaunis paikka ja historiallisesti kiinnostava. Vaikka asuin koko lapsuuteni ja nuoruuteni Forssassa, aivan Jokioisten kupeessa, en ole silti ikinä ennen käynyt kartanolla. Useasti olen ohi mennyt, ja ihastellut rakennuksen mahtavaa julkisivua. Jollain tavalla olen pelännytkin kartanoa, varsinkin kun siitä olen kuullut niin paljon kummitustarinoita... 
Usein olen vieraillut Elonkierrolla, joka on aivan kartanon läheisyydessä, sekä Willebrandin haudalla, mutta jostain syystä kartanonpuistoon en ole ennen tutustunut.
Jos ikinä vierailette Jokioisilla, suosittelen lämpimästi kävelyä kartanonpuiston halki.


Kartanon eteläpäädyssä kiinnitin huomioni päätyikkuniin kakkoskerroksessa. Ikäväkseni Harmaa Rouva pysytteli näkymättömissä, mutta harvemminpa hän aurinkoisella säällä näyttäytyykään. ;)


Kävelyretkemme todellinen määränpää oli Willebrandin hauta. Tätini tosin ensin kierrätti minua kartanonpuistossa ja näytti hyviä paikkoja missä saa kauniit hääkuvat otettua.
Willebrandin haudalle lähtee kartanolta polku ja metsän reunalla on opasteet oikealle polulle. Olen vieraillut haudalla useasti ennenkin, mutta kulkenut sinne toista kautta. Kävelymatka kartanolta haudalle ei ole kovin pitkä, mutta matkaan meillä meni silti pitkä tovi, sillä pysähdyin useasti kuvaamaan ja ihan vain kuuntelemaan ja ihastelemaan kaunista syksyistä metsää. Syksyinen metsä tuoksuu huumaavalle! Muutaman vuoden takaisen tapaninpäivän myrskyn tuhojakin oli vielä havaittavissa polun varrella.


E. G von Willebrand sekä hänen vaimonsa on haudattu puistoon, paikalle jonka maaherra itse määräsi. Hän kertoi tuntevansa kävelyillään leppoisaa väsymystä tällä samaisella kohdalla. Omaiset pystyttivät haudalle vuonna 1833 muistomerkin johon on kaiverrettu teksti: Fordom vandrade odlande och högnande i dessa parker. (Muinoin astelivat viljellen ja suojellen näissä puistoissa)


Willebrandin haudasta olen kuullut sellaisen tarinan, että jos kävelee haudan ympäri pimeän aikaan kolmasti myötäpäivää, ilmestyy maaherra Willebrand haudan läheisyyteen. Vaikka ei ollutkaan pimeä, niin kiersin haudan kolmasti. Mitään en nähnyt, mutta kierroksieni jälkeen otetuissa kuvissa oli tuollainen oranssi pallo. Tuo valoheijastuma ei siis ollut kuvissa, jotka otin ennen kierrostani.
Vaikka kyseessä onkin varmasti vain auringonvalon aiheuttama heijastus kamerassa, niin silti mielestäni hauska sattuma, että se tuli vain kuviin, jotka otin kierrettyäni haudan kolmasti.

Äitini kertoi, että ollessani pieni, vierailimme haudalla. Tai vanhempani vierailivat, sillä minä olin kuulemma pysähtynyt polulle vähän matkan päähän, enkä ollut suostunut tulemaan haudalle..



1 kommentti:

  1. Mie oon täysin hurahtanu tähän sinun blogiin! Jotenki kummasti eksyn aina keskellä yötä lukemaan näitä kirjoituksia ja sitten kierin aamuyöhön asti peiton alla :DD

    VastaaPoista

Jätäthän käynnistäsi muiston! :)