torstai 25. heinäkuuta 2013

Lihansyönti ja eettisyys

Ostin Arille joululahjaksi Madcook kirjan ja nyt vasta selailin sitä ihan ajatuksella läpi. Etenkin kirjan kappale "Mäsäytyksen etiikka" pisti minut ajattelemaan omia arvojani ja syömistottumuksiani uudelleen.

En ole koskaan ollut kasvissyöjä, vaikkakin vuodenvaihteen jälkeen olen jättänyt punaisen lihan vähemmälle. Olen pitänyt aina lihansyöntiä jollain tavalla itsestäänselvyytenä, enkä ole koskaan sen kummemmin kyseenalaistanut lihan alkuperää.
Mäsäytyksen etiikka -kappaleessa tuli itselleni niin paljon karua faktaa lihantuotannosta, että harkitsen vakavissani jättäväni lihan kokonaan...


Siinä missä ennen ihmiset söivät kotitilallaan luonnonmukaisesti kasvatettua lihaa, tai ainakin tiesivät miltä tilalta liha on peräisin, niin nykymaailmassa ihmisellä harvoin on mitään käryä, mistä tai miten liha heidän lautaselleen päätyy. Mainosten luoma harhakuva onnellisista, laitumella ruohoa syövästä karjasta on kaukana siitä todellisuudesta, mitä lihan tehotuotanto nykypäivänä on. Eläimestä on tullut tuote, jolla ei ole arvoa. Missä vaiheessa on unohdettu, että karjaeläinkin on tunteva olento, joka on kykenevä tuntemaan kipua ja onnea siinä missä lemmikkikoira ja -kissa?


2% suomalaisesta naudanlihasta tulee karjatiloilta, loput 98% on maitoteollisuuden sivutuotteita: lypsylehmien vasikoita, loppuunkuluneita lypsylehmiä ja siitokseen käytettyjä sonneja. Suurin osa suomalaisista navetoista on parsinavettoja, joissa lehmä on suurimman osan vuodesta kahlittuna lyhytparteen, näin ollen ei siis pysty liikkumaan lähes lainkaan.
Vuonna 2006 tuli voimaan asetus lehmien pakollisesta ulospääsystä, joka edellyttää, että nauta pääsee kesällä vähintään 60 päivänä laitumelle. Tästä asetuksesta voidaan kuitenkin luistaa erityisluvalla, ja myös lyhytparteen kahlittua nautaa voidaan pitää ympärivuotisesti sisällä.

Ongelmat tehomaatiloilla ei ole ainoastaan tilojen ahtaus, vaan myös liian pitkälle viety jalostus. 70-luvulla huippulehmä lypsi 4000 litraa vuodessa, nykyään se lypsää 16 000 litraa per vuosi. Keskimäärin lehmä tuottaa 8000 litraa maitoa vuodessa. Samassa ajassa lehmien paino on lisääntynyt noin 100 kiloa, mutta niiden nivelet eivät ole kehittyneet samaan tahtiin kantamaan painavaa kehoa.
Vaikka Suomen karjatilojen olot ovat paljon paremmat kuin esimerkiksi Jenkeissä, niin itse olen vahvasti sitä mieltä, että täälläkin ollaan kovaa vauhtia menossa samaan suuntaan...

Amerikkalaiset karjatilat ovat jättimäisiä, yhdellä tilalla voi olla jopa kymmeniätuhansia lehmiä. Lehmät tehosyötetään 14 kuukaudessa teuraskasvuisiksi. Lehmille syötetään maissia, jotta ne kasvaisivat mahdollisimman nopeasti. Lehmän ruuansulatus on tarkoitettu ruoholle, ei maissille. Jotta lehmä kestäisi tämän vieraan ruokavalion, sille syötetään antibiootteja, jottei se kuolisi ennen kuin on tarpeeksi kookas teuraaksi. Hullun lehmän tautihan puhkesi siitä, kun lehmille syötettiin teurasjätettä. Lehmille, jotka ovat kasvissyöjiä! Yhdysvalloissa on myös laillista pumpata lehmiin kasvuhormoneja...



Sikojen olot Suomessa on paljon huonommat, kuin lehmien. Joka vuosi kotimaassamme teurastetaan yli kaksi miljoonaa sikaa. Tuotanto perustuu tehdasmaiseen tuotantoketjuun, jossa tilat ovat erikoistuneet eri kasvatusvaiheisiin. Emakkosikaloissa tuotetaan porsaita lihasikaloille. Emakoiden tehtävänä on tuottaa mahdollisimman paljon porsaita. Niitä pidetään ahtaissa porsimishäkeissä kovalla betonilattialla. Porsittuaan ne pyritään tiineyttämään mahdollisimman nopeasti, yleensä noin viiden kuukauden välein.
Synnyttyään porsaat kastroidaan ilman kivunlievitystä, kulmahampaat katkaistaan ja korvat lovetaan. Ne porsaat, jotka selviävät hengissä ja ruhjoutumatta stressaantuneen emonsa alta, siirretään kuukauden ikäisinä lihasikalaan. Siellä niitä kasvatetaan betonipohjaisissa, virikkeettömissä karsinoissa, joissa on noin kymmenen sikaa kerrallaan. Satakiloisella sialla on tilaa eläinsuojelulain mukaan 0.65 neliömetriä, joka on vähemmän kuin yksi sanomalehden aukeama!
Karuissa oloissa älykkäät eläimet turhautuvat ja purkavat stressiään aggressiivisesti lajitovereihinsa. Kun eläin lopulta viedään teuraaksi, on se joutunut jo pitkään makaamaan omassa ulosteessaan. Tästä on onnellinen elämä kaukana!


Tähän asti itse olen suosinut "valkoista lihaa", broileria, mutta kirjaa luettuani sitä tajusi, ettei broilerin popsiminen ole sen eettisempää, kuin punaisen lihan syönti. Suomessa kasvatetut linnut ovat alun perin Skotlannista tuotuja hybridejä, jotka ovat jalostettu äärimmäisen nopeakasvuisiksi ja raskasrakenteisiksi.
Tällaisen hybridin elämä alkaa keinotekoisessa hautomossa, josta kuoriutumisen jälkeen yhden päivän ikäiset tiput siirretään jatkokasvattamoon broileritilalle. Linnut kasvatetaan lattialla, 15000- 20000 linnun jättimäisissä halleissa. Näissä halleissa hybriditipu elää koko elämänsä, eli sen 34-38 päivää. Siinä ajassa broileri kasvaa muutaman gramman untuvikosta lähes kahden kilon painoiseksi linnuksi. Luonnossa kanan elinikä on noin kuusi vuotta...

Hybridibroilerit on jalostettu kasvamaan äärimmäisen nopeasti. Lihasmassan lisääntyessä sydän, keuhkot ja jalkojen luut eivät ehdi kehittyä tarpeeksi nopeasti, joten suurin osa näistä linnuista elää koko elämänsä kroonisessa kivussa.
Hallit ovat koko ajan valaistuja, lukuun ottamatta puolesta tunnista viiteen tuntiin, jona aikana linnut "nukkuvat". Jatkuva hallien valaistus takaa sen, että linnut söisivät mahdollisimman paljon ja kasvavat nopeammin. Emoiksi tarkoitettuja lintuja sen sijaan pidetään jatkuvassa nälässä. Jalostuksesta johtuvan loputtoman ruokahalun vuoksi linnut kasvaisivat liian nopeasti ja olisivat liian sairaita tullessaan sukukypsiksi.
Kasvatushalleissa ei käytetä orsia eikä muita virikkeitä, jotka vähentäisivät lintujen stressiä ja turhautumista.

34-38 päivän ikäisinä linnut viedään teuraaksi. Suomessa broileri kasvatetaan ns. kertakäyttömenetelmällä eli kaikki linnut viedään teurastamolle samaan aikaan. Kuljetusten aikana laatikoiden ulkopuolelle jääneet jalat ja siivet hankautuvat monesti irti.
Teurastamolla ruhjoutuneet broilerit ripustetaan roikkumaan jaloistaan teurastuslinjalle, minkä jälkeen se tainnutetaan upottamalla pää veteen, johon on johdettu sähköä tai hiilidioksidia.
Seuraava etappi on verenlasku, jossa kaksi sirkkelinterää leikkaavat linnun kaulavaltimon auki. Joskus, kun lintu nostelee päätään roikkuessaan koukuista, se saattaa väistää tainnutuksen ja verenlaskun. Tällöin seuraava etappi on kuumavesikalttauskone, joka kynii, kuorii ja kiehauttaa linnun elävältä.


Jos ihmiset ottaisivat selvää, miten liha päätyy heidän lautaselleen, he tuskin jaksaisivat nostaa meteliä siitä, että einesruokaan oli naudanlihan sijaan laitettu hevosenlihaa! Kaikin puolin hevosenlihan syöminen on paljon eettisempää, kuin naudan- tai sianlihan syöminen. Hevonen ei Suomessa ole ruokakarjaa, joten teuraaksi päädyttyään se on ehtinyt viettää paljon onnellisemman ja luonnollisemman elämän, kuin esimerkiksi sika.


Seuraavan kerran kun ajattelit kauhistella mahdollista hevosenlihaa ruuassasi tai sitä, miten jossain päin maailmaa otetaan kiinni VAPAINA eläviä kulkukoiria ja tehdään ruuaksi, niin mieti miten se kinkku sinun joulupöytääsi on päätynyt... 



P.S Myrikan Luutakomero löytyy nyt myös FACEBOOKISTA! :)

10 kommenttia:

  1. Mie olen viime aikoina jättäny kaupan lihan hyllyihin, ja suosinu ihan kasviksia. Lihaa syön enimmäkseen isän luona, joko riistaa tai isän kasvatamaa lammasta. Tiedänpä taatusti, mistä se liha on lautaselleni tullut. Tehotuotantoliha on jo pitkän aikaa ahdistanu, vaikka sinänsä en lihan syömistä vastustakaan. Suunnilleen niihin aikoihin, kun metästäjä-keräilijä-ihminen ryhtyi maanviljelijäksi, kaikki lähti menemään päin helvettiä.

    Mie olen kyllä ihmetelly tuota hevosenlihajuttua. Miksi hevonen on "arvokkaampi" ku nauta? Onko se sympaattisempi? Miksi sympaattisuus on arvokkuuden mitta? Lehmä kun tulee puskemaan päänsä syliin ja kerjäämään rapsutusta ja nuolemaan jättimäisellä kielellään, se on ihan rakastettava kuolaava otus. Miksei se ansaitse yhtä lailla arvostusta ku hevonen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tuo on surullista, että toiset eläimet on "arvokkaampia" kuin toiset. Varsinkin lemmikkieläinten ja karjan ero on valtava, sillä ihmiset ovat inhimillistyttäneet lemmikkinsä ja siinä sivussa unohtaneet, että myös ne karjaeläimet saattavat kaivata lämpöä ja huolenpitoa ja tulla rakastetuksi.

      Poista
    2. Mie maatilalla kasvaneena (vaikka siellä ei lehmiä enää moneen vuoteen ole ollutkaan) olen jotenki aina arvostanu niitä karjaeläimiä yhtä paljon ku lemmikkejäkin. Onhan lampaat ja lehmät toki vähän hölmöjä, mutta on sellasiakin ollut joita olen käyttänyt kaulapannassa kävelyllä ja hengaillut lauman mukana suuren osan ajastani. Opin kuitenkin senkin, että siihen elämään kuuluu myös niiden syöminen, kunnioittavasti. Tuo mistä tässä postauksessa kerrot, siitä on kunnioitus kaukana.

      Poista
    3. Minäkin oon asunut elämäni ensimmäiset 19 vuotta maalla, jossa eläimiä on ympärillä. Ei itsellämme, mutta lähellä oli monia maatiloja. Etenkin mammani naapurissa olevalla maatilalla vietimme lapsena aikaa, silitellen lehmiä ja vasikoita.

      Olen aina kunnioittanut karjaeläimiä siinä missä muitakin elämiä. Muistanpa senkin, kun pitkään kinusin isältäni lammasta, varsinkin sen jälkeen kun kerran näin yhden tytön taluttavan lammasta talutushihnassa :D

      Nykymaailmassa ei ole ihmeellistä, jos helsinkiläinen ei ole ikinä nähnyt lehmää livenä...

      Poista
  2. Tosi hyvä teksti!

    Mie aloin tarkkailemaan lihansyöntiäni lukioaikana, kun filosofian kurssilla piti lukea Peter Singerin kirja Oikeutta eläimille (suosittelen!). Nyt syön lihaa tosi harvoin ja sillonkin morkkistaa, kun ajattelen että tässäpä sitä popsitaan älykästä olentoa. Sitten kannibalismia kauhistellaan, vaikka miun mielestä se ei kyllä (ainakaan nykyään) hirveästi eroa muusta lihansyönnistä.

    Miehekkeen kanssa eläessä täysin lihaton ruokavalio taitaa olla mahdottomuus, tosin edistystä on tapahtunut ja nykyään jopa salaatti kelpaa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei koskaan ole varsinaisesti ollut siitä morkkista, että syön älykästä olentoa. Kauhea sanoo noin. :D Mut siitä olen viimeaikoina tuntenut morkkista, että popsin suuhuni possua tai kanaa, joka eläessään ei ole saanut oikeasti elää, vaan on viettänyt elämänsä ahtaisssa tiloissa... Jos tietäisin, että lihani on tullut jostain maatilalta, missä elikot on saanut elää elämänsä luonnonomaisena, saaden heille kuuluvaa hoitoa jne, niin mulla ei olisi mitään ongelmia syödä lihaa.

      Minulla on vanha kaveri, joka aikanaan meni metsästyskurssille ja syyksi kertoi, että jos hän syö lihaa, on hänen pystyttävä myös itse tappamaan lihansa. Tuollainen on mielestäni todella fiksusti ajateltu, sillä todella moni lihansyöjistä vastustaa eläinten rääkkäämistä jne, mutta viisveisaavat siitä mitä nasu heidän lautasellaan on saanut kokea.

      Poista
  3. Tää lihatuotantoasia on ihan kamala. Oon monta vuotta kamppaillut pääni sisällä tämän kanssa, enkä oo päässyt puusta pitkälle. Viime vuonna ajattelin myös luomulihan suosimista, mutta eipä se luomulihakaan niin autuaaksi tee. En tiedä osaisinko elää kokonaan ilman lihaa, varsinkaan kun en ole yhtään varma minkälaista ruokavaliota haluan laihdutuksenkaan kannalta noudattaa. Tilasin kuitenkin ilmaisen aloittelevan kasvissyöjän oppaan, ajatellen, että voisin koittaa vähentää lihan syöntiä ihan tuntuvasti.
    Myös suomalainen maidontuotanto tuntuu olevan ihan hulluutta, mutta maitotuotteista en kyllä meinaa tältä istumalta luopua.

    Huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kanssa vähän sama homma. Olen kyllä onnistunut vähentämään puolessa vuodessa lihansyöntiä huimasti verrattuna entiseen. Jos lähetään niin pitkälle ajattelemaan, niin kaikkein eettisintä olisi olla kokonaan vegaanisella ruokavaliolla. Karu totuus on se, ettei mun budjetti ikinä riittäisi moiseen. Mitä eettisempää ja/tai terveellisempää ruokaa ostat, sitä korkeamman hinnan saat pulittaa.

      Poista
  4. Oho! Ei perkelä kyllä tälle pitäää tehä jota! -.-in

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, karu totuus on ettei sille ole paljoa tehtävissä...

      Poista

Jätäthän käynnistäsi muiston! :)