keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Rituaalilla vai ilman?

Muistan polkuni alkutaipaleella pohtineeni usein, että voitko olla ”oikea wicca”, jos et joka sapatti tai täydenkuun aikaan suorita rituaalia.
Tästä aiheesta oli myös jollain foorumilla silloin keskustelua ja yllättävän moni oli sitä mieltä että et voi. Itsekin olin jonkin aikaa tätä mieltä, olihan ”aikuiset, kokeneet wiccat” näin sanoneet jollain foorumilla.
Tähän saattoi myös olla osasyynä se, etten aluksi tarkalleen tiennyt, mitä rituaalilla tarkoitetaan. Olin suhteellisen pitkään siinä uskossa, että rituaali on se monimutkainen seremonia, joka alkaa Kehän luomisella ja päättyy sen purkamiseen. Kokemuksen myötä tajusin, että jopa kävelyretki metsään sapatin kunniaksi oli rituaali.

Kun kokemusta kertyi, sitä niinsanotusti oppi ajattelemaan itse, eikä ottanut kaikkea lukemaansa niin kirjaimellisesti. Wicca on kuitenkin uskonto, jossa ei ole kirjoitettuja sääntöjä, joten minun mielestäni kukaan ei ole oikeutettu sanomaan, että toinen ei ole ”oikea, aito wicca”, jos ei tee näin ja näin. Rituaalit ja magian harjoittaminen on vain yksi osa isompaa kokonaisuutta.

Wiccassa keskeistä on yhteyden luominen jumaluuksiin ja tätä yhteyttä vahvistetaan erilaisilla rituaaleilla. Se, onko rituaalisi meditoiminen kynttilän äärellä, pelkkä kynttilän sytys vai pitkä rituaali, aina Kehän luomisesta jumaluuksien paikalle kutsumiseen, on sinusta itsestäsi kiinni. On mielestäni kohtuutonta sanoa, että olet ”huonompi wicca”, jos et joka sapatti tai täysikuu suorita monimutkaista rituaalikaavaa.

Itse en ole suorittanut ns. kunnon rituaalia pitkään aikaan, ehkä isoin syy tähän on, ettei ole juuri ollut aikaa tai ”omaa rauhaa”. Kuluneen vuoden ajan sapattirituaalini on koostunut lähinnä asunnon siivoamisesta ja kynttilöiden polttamisesta. Täydenkuun aikaan olen käynyt iltaisin koiran kanssa kävelyllä.
Vaikka sapatti- ja täydenkuunrituaalini ovatkin näin ”arkipäiväisiä” viimeaikoina olleet, en silti koe olevani huonompi kuin muut. Kesällä, kun elämän hektisyys hetkeksi rauhoittuu, keskityn juhlistamaan sapatteja ja täysikuita pidemmän kaavan mukaan. Toivon löytäväni lähimetsästä rauhallisen paikan, sillä olen aina suosinut ulkoilmassa työskentelyä enemmin kuin sisätiloissa

Nyt, lähes kaksitoista vuotta siitä, kun tuohon yllämainittuun kysymykseen törmäsin jollain foorumilla, vastaisin itse kysymykseen että kyllä voit. Ihmisiä on erilaisia, niin on myös tapoja juhlistaa sapatteja ja täysiäkuita. On täysin inhimillistä, jos sapatin tai täydenkuun hetkellä sinulla ei yksinkertaisesti ole aikaa suorittaa rituaalia. En usko, että kukaan wicca tosin unohtaa sapattia tai täyttäkuuta kokonaan ja kaiken kiireen keskellä, kun tiedostat mikä päivä on ja yleensäkin mietit sen symboliikkaa ja mikä merkitys päivällä on, suoritat sillä hetkellä sinulle parhaiten sopivan rituaalin.


10 kommenttia:

  1. Tosi hyvä kirjoitus! Itselläni suuret ja monimutkaiset rituaalit ovat vähentyneet lapsen myötä, aina ei vain ole aikaa eikä mahdollisuutta. Juhlistan omalla tavallani, enkä tosiaan ajattele etten enää ole wicca kun juhlat ovat arkipäiväistyneet :)

    VastaaPoista
  2. "...joten minun mielestäni kukaan ei ole oikeutettu sanomaan, että toinen ei ole ”oikea, aito wicca”, jos ei tee näin ja näin..."

    KIITOS! Ihan liian moni eri uskonnoissa rupeaa arvostelemaan toisia... ei se nyt vaan toimi niin! Minutkin potkitaan aika usein eri piireistä ulos kun edustan aika montaa uskontoa ja "harjoitan niitä väärin". Selevä.

    VastaaPoista
  3. Jotenkin olen aina vierastanut tota, että asiat pitää tehdä/ajatella tietyllä tavalla ollaakseen oikea mikä tahansa, oli se sitten wicca, kristitty, buddhalainen jne. Ei vaan istu itselle. Pakot on pahasta :D

    Sen takia oonkin ollut aika varovainen esittämään omia näkemyksiä tai puhumaan omista tekemisistä muille. Pelkään, että jostain suunnasta tuleekin tiukka tuomio sen suhteen, että ajattelen tai toimin väärin. Eihän muiden sanomisilla tietysti pitäisi olla väliä, mutta en halua joutua altavastaajaksi ja selittelemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseä mietityttää aina jumalanpalveluksissa että jos se Jumala on niin armahtavainen, välittääkö se oikeasti, onko alttarilla oikea määrä kynttilöitä? Tai lausuuko Isä meidän -rukouksen sanasta sanaan oikein? Monille se tuntuu olevan maailman tärkein asia...

      En tiedä. Mutta juu, tämä on jonkinlainen ongelma uskonnossa kuin uskonnossa.

      Poista
    2. Mulla on aina kanssa ollut todella vaikea suhtautua "kirjoitettuun sääntöön" tai "pakkoon". Oon aina tykännyt tehdä asiat omalla tavallani.

      Ja aika samoilla linjoilla itsekin menen nuiden omien näkemysten esittämisen kanssa; mun on ihan hirvittävän vaikea puhua toiselle omista näkemyksistäni ja mielipiteistänikin. (Kirjoittaminen on eri asia ;) En kestä sitä, jos joku tulee sanomaan, että teet kaiken väärin ja mitä sinä nyt NOIN ajattelet, kun tämän on oikea tapa jne.
      Tälläisten ihmisten kanssa on mahdoton kehittää keskustelua aiheesta, jos on sitä mieltä että oma tapa on ainoa oikea ja muulla tavoin toimivat tekevät asiat väärin... Siksi on turvallisempaa olla puhumatta asioista lainkaan ;) Turhaudun helposti, jos mun mielipiteitäni ja toimintatapojani vähätellään.

      Poista
    3. Itse olin avustamassa messussa ja luin raamatunkohdan. Aloitin että "Nyt kuulemme Herran sanaa..." ja eräs nainen tuli messun jälkeen valittamaan että se on "Jumalan sanaa" (vai oliko se päinvastoin...? se ja sama) ja suuni loksahti auki. Onko se NOIN pikkutarkkaa???

      Ja muutenkin. Mene nyt sitten noissa piireissä sanomaan että olet kristitty wicca tai wiccalaiskristitty, saat paskaa niskaasi. Mene kertomaan piirien ulkopuolella että on kristillisiä arvoja, kaikki nauravat.

      On se niin tarkkaa, mihin ja miten pitää uskoa.

      Poista
  4. Blogistani löytyy tunnustus http://korpienkuiske.blogspot.fi/2013/06/viisi-asiaa-haaste.html

    VastaaPoista
  5. Sanoisin, että kukin tyylillään ja ympäristönsä sallimissa puitteissa. Ajatus, tunne mitä hetkestä itselleen saa lienee paras määrittäjä. Kun ajatus tai sana riitää ei ole tarvetta enemmälle. Yksinkertaisuuden kauneus on ajatonta.
    ~~uQ~~*

    VastaaPoista
  6. Mulle tultiin jus sanomaan: Et voi olla aito wicca ellet oo opiskellu sitä vuosia! Tietääköhän henkilö itsekkään mistä puhuu... Kun saa sellaisen yhteyden Jumalattareen, sitä tunnetta ei voi kirjasta ''oppia''. Millaset mielipiteet sulla on tälläseen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni wiccassa ja muissakin luonnonuskonnoissa yksi hienous on se, ettei opiskelu koskaan lopu. Vaikka itsellänikin on noin 13 vuoden kokemus, en ole ikinä lakannut "opiskelemasta". Jatkuvasti oppii jotain uutta.
      Se, että ei ole opiskellut vuosia, ei tee sinusta "vähemmän wiccaa", ehkä vain kokemattomamman (onko tuo edes oikea sana? :D).

      Ymmärrän tämän kommentin, jos se sanottaisiin ihmiselle, joka on vasta törmännyt tähän uskontoon, eikä ole täysin perillä mistä on kysymys. Monilla on kiire heti lokeroida itsensä johkiin kastiin, vaikka ei ole onkinut tietoa asiasta paljoa.

      Monissa coveneissahan on opiskeltava vuosi ja yksi päivä, ennen kuin sinut vihitään covenin jäseneksi... Ehkä tämän henkilön väittämä pohjautui tähän?

      Poista

Jätäthän käynnistäsi muiston! :)