keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Rituaalilla vai ilman?

Muistan polkuni alkutaipaleella pohtineeni usein, että voitko olla ”oikea wicca”, jos et joka sapatti tai täydenkuun aikaan suorita rituaalia.
Tästä aiheesta oli myös jollain foorumilla silloin keskustelua ja yllättävän moni oli sitä mieltä että et voi. Itsekin olin jonkin aikaa tätä mieltä, olihan ”aikuiset, kokeneet wiccat” näin sanoneet jollain foorumilla.
Tähän saattoi myös olla osasyynä se, etten aluksi tarkalleen tiennyt, mitä rituaalilla tarkoitetaan. Olin suhteellisen pitkään siinä uskossa, että rituaali on se monimutkainen seremonia, joka alkaa Kehän luomisella ja päättyy sen purkamiseen. Kokemuksen myötä tajusin, että jopa kävelyretki metsään sapatin kunniaksi oli rituaali.

Kun kokemusta kertyi, sitä niinsanotusti oppi ajattelemaan itse, eikä ottanut kaikkea lukemaansa niin kirjaimellisesti. Wicca on kuitenkin uskonto, jossa ei ole kirjoitettuja sääntöjä, joten minun mielestäni kukaan ei ole oikeutettu sanomaan, että toinen ei ole ”oikea, aito wicca”, jos ei tee näin ja näin. Rituaalit ja magian harjoittaminen on vain yksi osa isompaa kokonaisuutta.

Wiccassa keskeistä on yhteyden luominen jumaluuksiin ja tätä yhteyttä vahvistetaan erilaisilla rituaaleilla. Se, onko rituaalisi meditoiminen kynttilän äärellä, pelkkä kynttilän sytys vai pitkä rituaali, aina Kehän luomisesta jumaluuksien paikalle kutsumiseen, on sinusta itsestäsi kiinni. On mielestäni kohtuutonta sanoa, että olet ”huonompi wicca”, jos et joka sapatti tai täysikuu suorita monimutkaista rituaalikaavaa.

Itse en ole suorittanut ns. kunnon rituaalia pitkään aikaan, ehkä isoin syy tähän on, ettei ole juuri ollut aikaa tai ”omaa rauhaa”. Kuluneen vuoden ajan sapattirituaalini on koostunut lähinnä asunnon siivoamisesta ja kynttilöiden polttamisesta. Täydenkuun aikaan olen käynyt iltaisin koiran kanssa kävelyllä.
Vaikka sapatti- ja täydenkuunrituaalini ovatkin näin ”arkipäiväisiä” viimeaikoina olleet, en silti koe olevani huonompi kuin muut. Kesällä, kun elämän hektisyys hetkeksi rauhoittuu, keskityn juhlistamaan sapatteja ja täysikuita pidemmän kaavan mukaan. Toivon löytäväni lähimetsästä rauhallisen paikan, sillä olen aina suosinut ulkoilmassa työskentelyä enemmin kuin sisätiloissa

Nyt, lähes kaksitoista vuotta siitä, kun tuohon yllämainittuun kysymykseen törmäsin jollain foorumilla, vastaisin itse kysymykseen että kyllä voit. Ihmisiä on erilaisia, niin on myös tapoja juhlistaa sapatteja ja täysiäkuita. On täysin inhimillistä, jos sapatin tai täydenkuun hetkellä sinulla ei yksinkertaisesti ole aikaa suorittaa rituaalia. En usko, että kukaan wicca tosin unohtaa sapattia tai täyttäkuuta kokonaan ja kaiken kiireen keskellä, kun tiedostat mikä päivä on ja yleensäkin mietit sen symboliikkaa ja mikä merkitys päivällä on, suoritat sillä hetkellä sinulle parhaiten sopivan rituaalin.


A blog with substance award




Sain ihanaiselta Leenalta tälläisen awardin. Tämän awardin mukana tulee haaste, jossa on kerrottava kahdeksan random faktaa itsestään.

- Olen TODELLA huono aloittamaan asioita, oli kyse sitten siivoomisesta, kouluhommista tms, mutta kun aloitan, teen yleensä hommat viimeisen päälle hyvin ja joskus en malttaisi edes lopettaa.
- ... mutta jos lopetan työskentelyn kesken, on mun myöhemmin todella vaikea viedä se päätökseen.
- Tunnen itseni usein ulkopuoliseksi isossa porukassa
- Vaatekaappissani vallitsee täysi kaaos!
- En omista yhtäkään sukkaparia, jossa molemmat parit olisi tallella
- Tahtoisin jatko-opiskelemaan Lahteen muotoiluinstituuttiin, mutta en halua muuttaa pois Tampereelta
- Olen usein todella turhautunut, koska en osaa piirtää niin hyvin kuin haluaisin!
- Tunnen itseni usein täydelliseksi epäonnistujaksi

Tämän awardin laitan eteenpäin seuraaville blogeille:


torstai 2. toukokuuta 2013

Baby how you´ve changed...

Katselin tässä yksi ilta vanhoja valokuviani ja huomasin, että olen vuosien mittaa muuttunut aika radikaalisti. Ulkonäöllisesti siis. On ollut painon kanssa jojoilua, tukkakriisejä, omituisia vaatevalintoja jne.
Kokosinkin tälläisen pienen kuvaesittelyn lähtien vuodesta 2007.

Vuodelta 2007 mulla ei ole kuin tämä yksi kuva, ja sekin on melko surkea laadultaan, sillä olen ottanut kuvan valokuvasta. Jokatapauksessa, kuva on vuoden 07- jouluaatolta ja olin tuolloin kaikkein lihavimmillani. Tukka oli ilmeisesti sininen tuolloin.


2008 kesällä tukka vaihtoi väriä mustaan ja leikkasin ekaa kertaa elämässääni piilokaljun. Rastat oli tuolloin melko tuttu näky päässäni.


Kesän jälkeen rastat sai mennä ja aloin kasvattaa piilokaljua pois.


Loppuvuodesta otin elämäni ensimmäiset hiustenpidennykset.


2009 alkuvuonna hiustenkasvatus sai jäädä ja leikkasin hiuksiini keesin. Tämä on ollut suosikkitukkamallini aina!



Kesällä tukan väri muuttui taas, tälläkertaa punaiseen. Näihin aikoihin olin myös hoikimmillani...



Syksyllä -09 tukanväri oli ruskea ja vaatetuksenikin oli ns. "hillitympi".



Alkuvuonna 2010 oli skunkkiraidan vuoro. Tälläinen tukkaluukki mulla oli ekakerran yläasteella ja silloin jo tykästyin väritykseen. Toisella kertaa se ei enää vaan näyttänyt niin hyvältä kuin aiemmin, koska kampaaja teki raidasta liian leveän...



Keväällä -10 otin toisen kerran hiustenpidennyksen, tälläkertaa parikymmentä senttiä pidemmät kuin edelliskerralla. Tukka oli hirveä hoitaa, oli jatkuvasti takussa, jonka vuoksi en viihtynyt näissä kun reilu kuukauden verran.


Kesällä vuorossa oli jälleen rastat...


Syksyllä väri oli taas punainen...



... ja loppuvuodesta musta.


2011 leikkasin taas tukkaani keesin. Mä niin vaan tykkäsin tästä hiusluukista!



Kesällä se oli jälleen punainen...


... ja syksyllä räikeän punainen vaihtui ruskeanpunaiseen.


Loppuvuodesta päätäni koristi taas rastakasa.


2012 vuonna aloin kasvattamaan tukkaani ja väri pysyi mustana. Piristystä tylsään hiusluukkiin hain erilaisista hiuslisäkkeistä.




 kesällä leikkautin otsatukan ja värjäsin "alahiukset" pinkiksi.


-12 syksyllä laitatin taas hetkeksi rastat päähäni. En pitänyt näitä kun noin kuukauden, hieman päälle, sillä päänahkani kutisi aivan mielettömästi ja oikeasti pelkäsin, että kaljuunnun...


Loppuvuodesta leikkautin tukkani malliin, jossa toinen sivu on lyhyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna, ei olisi ikinä pitänyt leikkauttaa tukkaa niin, sillä kasvatus siitä mallista on varsin ärsyttävää.


Sitten tämän vuoden kuviin. Tammikuu:


Helmikuu:


Ja kuva vappuaatolta:


Tukkani on nykyään ruskea, enkä usko että väri tulee enää muuttumaan. Ehkä jo senkin takia, että en uskalla enää väriaineita hiuksiini laittaa, sillä jatkuva värjäily, värinpoistot ja rastat on ohentanut hiustani valtavasti. Nykyinen värini on todella lähellä luonnollista väriäni, joten ei tarvitse juurikasvustakaan välittää. Vaatetukseni on myös kokenut muutoksen, sillä en juuri käytä enää lainkaan mustaa. Uusin suosikkivärini vaatetuksessa on ruskea ja turkoosi. ;)