tiistai 15. tammikuuta 2013

Pvä 4: Rakkauteni

Mulla jäikin eilinen päivä välistä, joten kirjotan tuon eilisen päiväpostauksen nyt kumminkin, ettei jää aiheita pois.
Neljännen päivän aiheena on "rakkauteni", ja ajattelinkin kertoa vähän tarkemmin kahdesta suurimmasta rakkaudesta elämässäni: miehestäni Arista sekä koirastani Remusta.

Tapasimme Arin kanssa vuonna 2010 pääsiäisen tienoilla. Ystäväni piti pienet illanistujaiset, johon oli kutsunut myös kaksi muuta kaveriaan. Ari oli näiden kavereiden kaveri ja tuli heidän mukanaan ystäväni luokse istumaan iltaa. Illemmalla suuntasimme baariin ja päädyimme Arin kanssa samaan osoitteeseen yöksi ja seuraavana päivänä vaihdettiin numeroita.

Olin niiiiiin tyylikäs sinä iltana kun Arin kanssa tavattiin ;D

En missään välissä odottanut, että jutusta olisi kehkeytynyt jotain isompaa, mutta niin vain kävi, että jonkin aikaa viestiteltyämme, sovimme että Ari tulisi Loimaalle luokseni.
Hän vietti tämän viikonlopun jälkeen kaikki viikonloput luonani Loimaalla. Virallisesti aloimme seurustella 2.4 2010.

Kuva illalta, jolloin tapasimme

Ensimmäisen kerran tulin Tampereelle viettämään viikonloppua vappuna 2010. Yövyimme silloin ystäviemme luona Hervannassa.

Vappu 2010

En muista milloin Ari vei minut vanhempiensa luokse ekan kerran, mutta se oli joskus noihin samoihin aikoihin...

Suhteemme oli ensimmäisen puolitoista vuotta ns. etäsuhde, sillä tapasimme pääosin vain viikonloppuisin. Ari oli tuolloin opiskelija, itse olin työharjoittelussa ja opiskelemassa.
Lomat ja vapaapäivät Ari vietti luonani Loimaalla, Tampereella aloimme viettää enemmän aikaa Arin muutettua Hervantaan omaan asuntoon.
Kihlauduimme 11.2 2011 ja yhteen muutimme virallisesti 1.9 2012.

Uskon viettäväni Arin kanssa lopun elämääni. Vaikka en varsinaisesti usko ns. sielunkumppanuuteen, mutta jos oikeasti uskoisin, olisi Ari minun sielunkumppanini. Vaikka suhteeseen on mahtunut riitoja, se ei silti ole kaatunut, vaan jopa vahvistunut... Niinhän sitä sanotaan, että rakkaus voittaa vaikeudet. ;)

Joulu 2012


Remusta olenkin jo kertonut TÄÄLLÄ, joten en ala toistamaan itseäni sen enenpää.

Minulla oli nuorempana aina kissoja, enkä koskaan kuvitellut, että joskus itse ottaisin koiran. Remun hankinta oli varsin spontaani päätös, ei lainkaan suunniteltu. Päivääkään en ole katunut tätä päätöstä, enkä tule ikinä katumaan. Rakastan omaa pientä nallemiestäni hiruisen paljon! :)

Vähän tuoreempia kuvajaisia Remusta:

Häntähuiskis





Pikku-Remu ;)







1 kommentti:

Jätäthän käynnistäsi muiston! :)