maanantai 30. joulukuuta 2013

Unisiepparin valmistus

Tänä vuonna tein muutaman unisiepparin joululahjaksi ystäville. Olen aikaisemminkin valmistanut muutaman unisiepparin itse, mutta vasta nyt onnistuin moisen tekemisessä kunnolla. Itseasiassa innostuin tästä puuhailusta niin paljon, että ajattelin valmistaa itsellenikin erilaisia unisieppareita - isoja ja pieniä.
Kaupoista saa toinen toistaan hienompia luomuksia, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että jos haluaa "toimivan" unisiepparin, on sen oltava juuri sinulle henkilökohtaisesti valmistettu. Onhan ne kaupasta saatavat luomukset upeita koristeina, itsekin olen muunmuassa Aurinko kaupassa ihastellut niitä valtavan suuria, usean kehän muodostavia sieppareita.

Lähes jokainen on varmasti joskus kuullut sanan unisieppari ja useimmilla on edes jonkinnäköinen käsitys, mikä se on. Sitten on niitä, jotka eivät ole koskaan moisesta kuullutkaan (äitini muunmuassa ;). On myös heitä, jotka tietävät miltä unisieppari näyttää, mutta se, mikä sen "oikea" tarkoitus on, saattaa olla joillain pimennossa.

Unisieppari on alunperin Amerikan intiaanien taikakalu, jonka tarkoitus on karkoittaa pahat unet ja houkutella hyviä unia. Unisieppari tulee sijoittaa niin, että se on nukkuvan henkilön pään yläpuolella, jotta "hyvät ja viisaat unet" säilyisivät muistissa ja pahat unet jäisivät unohduksiin. Erään taruston mukaan hämähäkki kutoi unisiepparin karkoittamaan ihmisten pahat unet. Pahat unet tarttuivat verkkoon ja valuivat höyheniä pitkin Äiti Maahan.

Kuinka moni nykyään hommaa unisiepparin juurikin tuohon tarkoitukseen - pitääkseen pahat unet loitolla? Kuvittelisin sen olevan suositumpi koriste-esineenä, kuin "taikakaluna". Jos kuitenkin haluat unisiepparin sen oikeaan tarkoitukseen, suosittelen tekemään sen itse, tai ainakin pyhittämään ja puhdistamaan ostetun siepparin ennen käyttöä.
Unisiepparin valmistus on helppoa. Yksinkertaisimmillaan et tarvitse muuta kuin taipuisan oksan ja lankaa. Ihka ensimmäinen sieppari, jonka vuosia sitten valmistin ystävälleni, ei ollut ulkonäöllisesti juuri minkään näköinen, mutta ystäväni sanoi, että ahdistavat unet loppuivat hänen ripustettuaan siepparin sängyn päälle. Tuolloin en osannut vielä "kutoa" siepparin keskustaa, joten kieputin langat kehän ympäri yksinkertaisesti ylhäältä alas, sivulta sivulle jne.
Uusimmat unisiepparini valmistin hieman "paremmin", käyttäen enemmän aikaa verkon "kutomiseen", kuin ennen. Ostin askarteluliikkeestä valmiit kehikot, yhden metallisen, sekä kaksi puista (jotka ovat oikeasti kirjontakehikkoja, mutta ajaa asiansa myös unisiepparin kehikkona). Ensimmäisen siepparin kehikon ympärille kieputin nahkanyörin.


Jos et halua laittaa aloituskohtaan solmua, niin kiinnitä se esimerkiksi pyykkipojalla. Itselläni ei ollut muuta, kuin tuo hiusklipsi, mutta se ajoi asiansa.


Nyöri kieputetaan kehikon ympärille melko tiukkaan ja tiheään. Tälläisessä metallikehikossa nyöriä on jälkeenpäin helppo tiivistää, sillä pinta on sen verran liukas. Puisessa kehikossa jälkeenpäin tiivistäminen on vähän hankalampaa. Suosittelen eritoten nahkanyörin kieputtamista jonkin karheapintaisen pahvin tms ympärille, sillä nyöri menee helposti sotkuun. Tuon avulla kehikon ympräille kieputtaminen käy hieman näppärämmin.


Keskustan verkkoon voit käyttää lähes millaista lankaa vain, vaikka en suosittele helposti poikki napsahtavaa lankaa, varsinkin jos haluat verkosta tiukan. Verkon "kutominen" aloitetaan luomalla silmukoita kehikon ympärille. Jos teet lyhyitä silmukoita, tulee verkosta tiheä ja leveistä silmukoista iso verkko. Itse pidän enemmän suht tiheän verkon ulkonäöstä, varsinkin näissä pienissä sieppareissa.


Ensimmäisen silmukkarivistön jälkeen otin käyttööni neulan, sillä käsialani oli melko tiukaa, joten en saanut pientä lankarullaani enää noiden silmukoiden läpi. Verkon kutomista jatketaan luomalla silmukoita niin pitkään, kunnes verkko on täyttänyt koko kehikon.


Tähän sieppariin lisäsin puuhelmiä keskustaan. Päättelylangat oli helppo jemmata niiden sisään. ;)


Toiseen sieppariin käytin kirjontakehystä, jonka ulomman reunan päällystin satiininauhalla. Tähän sieppariin en kutonut itse verkkoa, vaan käytin isomamman kutomaa vanhaa pitsiliinaa. Unisiepparin valmistuksessa on vain mielikuvitus rajana ja itse tykkäsin tästä variaatiosta paljon. Minulla on vielä pussillinen vanhoja pitsiliinoja odottamassa, ehkä jokusen niistä raaskin uhrata askarteluun.


Tässäkin siepparissa kehikko on puinen ja se on päällystetty satiininauhalla. Tämän siepparin kohdalla tykkään erityisesti väreistä ja koristuksista.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Yulen viettoa

Eilen vietettiin talvipäivänseisausta, Yulea. Itse aloitin päivän lähtemällä koiran kanssa ulos ennen auringonnousua. Vaikka ilma oli pilvinen eikä auringonnousua näkynyt, niin tiesin suurinpiirtein minkä aikaan aurinko nousee taivaanrantaan. Tervehdin palaavaa aurinkoa.


Edellisenä iltana Arin mulle tilaamat tarot kortit tulivat postiin, joten eilen aamulla käytin pienen tovin tutustuessani kortteihin. Ihan heti ensikatsomalla kortit tuntui paljon tutuimmilta, kuin vanha pakkani. Ehkä löysin nyt viimein sen "oman pakkani". Esittelen uudet korttini myöhemmin, sillä ne ei ole ihan perinteinen tarot-pakka. Perehdyn niihin vielä vähän enemmän, ennen kuin teen esittelyn.
Illalla suuntasimme ystävieni kanssa Raskasta Joulua -konserttiin Tampere-talolle. En ole aiempina vuosina ollut joululaulujen suuri ystävä, mutta jostain syystä tänä vuonna olen kuunnellut joululaujua kotona touhutessani. Konsertti oli aivan huikea kokemus ja varmasti menen ensi vuonnakin.

Kotiin päästyäni olin melko väsynyt ja alunperin ajattelin, etten jaksa rituaalia suorittaa, mutta tulin kuitenkin toisiin aatoksiin. Olin perjantai-iltana tehnyt olohuoneeseen uuden alttarinurkkauksen, jota halusin testata heti käytännössä. Aikaisempi alttaripöytäni oli liian korkea, jotta olisit voinut istua sen edessä ja liian matala, jotta olisi ollut luontevaa seistä. Tämä uusi pöytä on täydellisen korkuinen, jos haluaa työskennellä istuen - ja minähän haluan. Hieman hankalaa oli saada tämä nurkkaus sovitettua olohuoneeseen, sillä meillä ei juuri ole ylimääräistä tilaa. Ehkä joskus, jos saamme raivattua makuuhuoneeseen lisää tilaa, siirrän nurkkauksen sinne.


En harjoittanut rituaalin yhteydessä tälläkertaa lainkaan magiaa, niinkuin normaalisti olen tehnyt sapattirituaalin yhteydessä. Sen sijaan suoritin omistautumisrituaalin uudestaan, uusien omistautumiseni. Idean tähän sain eräältä toiselta wiccaneidolta. :) Olen jo joitain vuosia aiemmin ajatellut omistautumisen uusimista, sillä ensimmäisestä omistautumisrituaalistani on yli kymmenen vuotta. Tähän rituaaliin tämä siis sopi mainiosti.


Minun on selvästi alettava juhlistamaan sapatteja useammin rituaalin muodossa, sillä tämä oli toinen varsinainen pitkän kaavan rituaalini tänä vuonna. Sekoilin sanoissani, joka sai muutaman kerran mut naurahtamaan ja aloittamaan alusta. Eihän tuollainen sekoilu sanoissa ja alusta aloittaminen ole kiellettyä, mutta luulisi mun pitkällä kokemuksella jo osaavan vetää rituaalin kunnialla läpi, ilman että sekoan sanoissa... ;) Uudenvuoden lupaukseni onkin, että pyrin tänä vuonna joka ikistä sapattia juhlistamaan rituaalin, edes pienen, muodossa. Esbatejakin pyrin juhlistamaan useammin.

Tänään vuodenpyörä kääntyy jälleen,
Aurinko palaa luoksemme.
Sytytän kynttilän kunniaksesi Suuri äiti,
joka olet luonut elämän kuolemasta, valon piemydestä.

Tänään kunnioitan Metsän Herraa, luonnon hallitsijaa.
Toivotan Sinut tervetulleeksi takaisin.
Kiitokseni lausun Suurelle Äidille,
joka tuo uuden elämän maailmaan.


tiistai 3. joulukuuta 2013

"Onni riippuu siitä mitä voi antaa, ei siitä mitä voi saada"

Kaksi viikkoa sitten ystäväni olivat järjestäneet mulle polttarit. Tuo ilta oli aivan uskomattoman mahtava! Ystäväni olivat järjestäneet mulle muun muassa naurujoogaa sekä tarot luennan. Mulle ei ole koskaan kukaan - itseni lisäksi siis, lukenut tarot-kortteja ja pakko myöntää, että se oli yksi huikeimpia kokemuksia pitkiin aikoihin. Nainen, joka mulle kortteja luki, tiesi musta paljon asioita, joita ei kovin moni muu tiedä. Nainen myös antoi mulle neuvoja, joilla voi voimistaa henkisiä kykyjäni entisestään, sillä hän sanoi että mulla on todella mittavat voimavarat, mun on vain opittava käyttämään niitä. Lisäksi kortit kertoivat mitä olin entisessä elämässäni. Päätin, että joskus menen naisen luokse täyspitkälle luennalle, sillä nyt jälkeenpäin mieleeni on tullut paljon asioita, joihin haluan vastauksen. Eikä se ole koskaan sama asia, kun joku muu lukee sinulle taroteja, kuin että itse lukisit. Tuolloin tuo luenta tuli mulle niin yllätyksenä, ettei päässäni ollut yhtään kysymystä. ;)


Polttarit jatkuivat naurujoogan ja tarot luennan jälkeen hauskanpidon merkeissä. Minun piti lukea polttarivala (jota en nyt julkaise täällä ;) sekä muovailla miehelleni huomenlahja, joka kuvastaa häntä. Muovailin hänelle Mörön, sillä Ari muistutti aamulla Mörköä, kun hänen polttariporukkansa puki hänet ylisuureen kaapuun. :)
Myöhemmin illalla ystäväni pukivat mut nunnan vaatteisiin ja pistivät myymään piparkakkuja keskustaan. 


Ystävieni ihmetykseksi, tartuin tehtävääni innoissani ja sain myytyä euron maksavia pipareita ohikulkijoille niin paljon, että sain kokoon noin 60 euroa. Oli mukavaa pitkästä aikaa päästä juhlimaan, sillä en ollut yli kuukauteen käynyt missään. Edellisestä baarireissustakin oli jo yli kaksi kuukautta aikaa.
Ilta huipentui Hervantaan lempikapakkaani, jossa aiheutin pahennusta laulamalla nuotin vierestä karaokea sekä tanssahtelemalla ysärihittien tahtiin. Olen todella kiitollinen ystävilleni, että he järkkäsivät mulle unohtumattoman illan!

Viime perjantaina sitten astelimme kera todistajien ja vanhempien maistraattiin, jossa sanoimme toisillemme "tahdon". Maistraattivihkiminen oli jopa koruttomampi mitä odotin, jonka vuoksi onkin tärkeää, että saamme kauniin hääseremonian keväällä oleviin hääjuhliin..


maanantai 2. joulukuuta 2013

Arvonnan voittaja!

Arvonnan voittaja on nyt selvillä! Pahoittelen, että voittajan julkistaminen meni näin myöhäiseksi, mutta piti vielä tarkistaa ja laskea osallistujien arvat, sekä kirjoittaa arvat. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. "Onnettarena" toimi tuore aviomieheni Ari.


Arvonnan suoritin kirjoittamalla jokaisen osallistujan nimen paperilappuihin niin monta kertaa, kuin arpoja kullekin tuli.


Arvat rypistin pieniksi mytyiksi ja heitin kulhoon...


... josta "onnettaremme" nosti yhde onnekkaan nimen.


Arvonnan voitti zeepra! Onnea hänelle! Voittajalle on lähtenyt sähköpostia, johon odotan vastausta viikon ajan. Jos viikkoon ei kuulu vastausta, arvon uuden voittajan.

Kiitos kaikille osallistujille! :)

lauantai 23. marraskuuta 2013

"Musta ja valkoinen magia"

Monesti, etenkin kirjallisuudessa ja elokuvissa, kuulee puhuttavan mustasta - pahasta ja valkoisesta - hyvästä magiasta. Myös jotkut pakanat käyttävät näitä nimityksiä. Pohjimmiltaanhan kaikki magia on samaa eikä sillä ole väriä. On tärkeää muistaa, että kaikki magia itsessään on neutraalia, se ei ole hyvää tai pahaa.


Jos magia kuitenkin jaoteltaisiin väreihin, niin millaista on valkoinen magia? Tai musta?
Mustasta magiasta (black magic, dark magic) puhuttaessa monelle tulee mieleen pahuus ja magia jolla pyritään saamaan aikaan jotain pahaa. Magian harjoittajat mieltävät mustan magian sellaiseksi, jolla pyritään manipuloimaan toisen ihmisen vapaata tahtoa tai pyrit magian avulla vahingoittamaan toista. Taiat, joilla pyrit vaikuttamaan toisen vapaaseen tahtoon ja tällä tavoin vaikuttamaan toisen elämään, voi olla hyvinkin vaarallista jos ne epäonnistuvat.
Raja sen välillä, mikä mielletään "mustaksi magiaksi", saattaa olla melko häilyvä. Harvoin kukaan mieltää esimerkiksi lemmenloitsuja "mustaksi magiaksi", mutta jos pyrit loitsun avulla saamaan jonkun rakastumaan itseesi, ehkä jopa jättämään nykyisen puolisonsa ollakseen kanssasi, manipuloit vapaata tahtoa. Kun taas loitsu, joka edesauttaa sinua tapaamaan uuden ihmisen ja löytämään rakkauden on taas luonteeltaan täysin erilainen.
Itse miellän "mustaksi magiaksi" myös loitsut, jotka teet toiselle ihmiselle kysymättä hänen lupaansa, vaikka se olisikin ns. hyvää tahtova taika. Magiaa ei koskaan tulisi harjoittaa toisen ihmisen puolesta, ellei sinulla ole kyseisen henkilön suostumusta.


"Valkoisella magialla" puolestaan tarkoitetaan parantavia, suojaavia ja auttavia taikoja, aika pitkälti "mustan magian" vastakohtaa. Myös kasvuun pyrkivät taiat, uniin liittyvät taiat sekä hedelmällisyystaiat mielletään valkoiseksi magiaksi. Siinä missä "musta magia" pyrkii hallitsemaan ja vahingoittamaan niin "valkoinen magia" pyrkii auttamaan ja parantamaan. Valkoinen magia ei ole sen monimutkaisempaa kuin musta magiakaan, mutta kuten kaikella magialla, myös valkoisella magialla voi olla seurauksia.


On hyvä muistaa, että eivät kaikki wiccat/noidat, minä mukaan lukien, ei luokittele magiaa niin yksinkertaisiin luokkiin kuin "musta" ja "valkoinen".

lauantai 16. marraskuuta 2013

Haaste

Sain Saidalta haasteen, kiitos siitä. :)

Haasteen säännöt:

1. Jokaisen pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen
3. Täytyy keksiä 11 uutta kysymystä
4. Täytyy valita 11 bloggaajaa
5. Täytyy kertoa kenet on haastanut
6. Ei takaisin haastamista


11 asiaa minusta:
-Vihaan älypuhelimia, vaikka itsekin omistan moisen. Tai lähinnä vihaan sitä, millaiseksi ihmiset ovat muuttuneet älypuhelimien yleistymisen myötä: kuljetaan nenä kiinni puhelimissa, ei nähdä tai kuulla mitä ympärillä tapahtuu, kesken tuntien näperrellään kännykkää, edes vessaan ei päästä ilman että olisi kännykkä mukana. 
- Välillä olen oikeasti huolestunut siitä, mihin maailma on menossa. Nuoriso muuttuu tyhmemmäksi ja tyhmemmäksi ja lapsilta puuttuu mielikuvitus, ei enää leikitä niin kuin ennen ja "aikuistutaan" liian aikaisin... Vanhemmat istuttavat lapset tietokoneiden ääreen, sen sijaan että patistaisivat heidät ulos leikkimään...
- Ihmiset, jopa jotkut kaverini, pitävät minua tyhmänä ja se ärsyttää mua valtavan paljon.
- Minun on vaikea tutustua uusiin ihmisiin, sillä olen varovainen uusien tuttavuuksien seurassa.
- Rakastan vanhoja tyylisuuntauksia niin taiteessa kuin pukeutumisessa. Muinainen Egypti, bysantti, keskiaika, rokokoo, renesanssi...
- Olen todella epäjärjestelmällinen. En osaa pitää tavaroita järjestyksessä, kaikki tärkeät paperini ovat hujanhajan kaapissa, välillä en edes tiedä missä kaikki todistukseni, työsopimukset yms ovat.
- En pidä kesästä ja kuumista keleistä
- En tykkää käydä missään tapahtumissa yksin
- ... vaikka haluaisin todella paljon käydä museoissa, näyttelyissä, taidegallerioissa yms.
- Harjaan hiukseni todella harvoin ja omistan vain yhden harjan. (joka sekin on kadoksissa tällähetkellä ;)
- turhaudun, jos ihmiset kirjoittavat yksnkertaiset yhdyssanat väärin. (Esim: keski viikko, huhti kuu, viikon loppu)

Minulta kysyttiin:
 Kaunein ääni jonka tiedät?
- Suden ulvonta!

Missä uisit mieluiten?
- Pienessä metsälammessa

Paras tee?
- En juo hirveän usein teetä, mutta ihan perus Earl grey -tee hunajalla ja maidolla on suosikkini.

Mikä on vanhin omistamasi esine?
- Hmmm, enpä osaa sanoa. Ehkä papalta saamani "mystiikan maailma" -kirja. Ei sekään vanha ole, 90-luvun painos taitaapi olla, mutta muuta ei nyt tule mieleeni. Vanhemmillani tosin on lähes kaikki pehmoleluni säilössä, joista vanhimmat on yli kaksikymmentä vuotta vanhoja :)

Minkä nimen antaisit koiralle, jos nyt sellaisen saisit? Miksi?
- En osaa sanoa. Riippuisi niin paljon koiran luonteesta ja ulkonäöstä. Ei ole koskaan ollut tapana nimetä lemmikkiä etukäteen. Kun on hetken viettänyt aikaa uuden tulokkaan kanssa, lemmikki "kertoo" nimensä itse :)

Minkä kirjan olet lukenut useimmin, uudestaan ja uudestaan?
- Varmaan Harry Potterit ja Anne Ricen vampyyriromaanit. Nuo kaikki olen lukenut yli kolme kertaa ;)

Mitä mieltä olit Lihattomasta lokuusta, ja söitkö lihaa lokakuussa?
- En varsinaisesti viettänyt lihatonta lokakuuta, sillä lopetin lihansyönnin "jo" kesällä. 

Millainen olisi unelmiesi seinäkello?
- Vanha kaappikello, jossa olisi melko äänekäs käymisääni. "tik tok, tik tok, tik tok..."

Mikä on paras kirppislöytösi?
- Uusimmista löydöistä tulee mieleeni upeat kengät, jotka ostin kolmella eurolla :)

Mikä on ihanin tuoksu? Haluaisitko itse tuoksua siltä?
- Laventeli ja tuore kahvi. Laventelilta voisin halutakin tuoksua.

Jos sinun pitäisi asua samassa paikassa kuolemaasi asti, mikä se paikka olisi?
- Vanha omakotitalo luonnonhelmassa, pienen ajomatkan päässä kaupungista. Joskus haaveilen ulkomailla asumisesta, mutta en usko että kuitenkaan haluaisin asua muualla kuin Suomessa.

Minun kysymykseni:

1. Jos tapaisit ihmisen, joka ei ole ikinä nähnyt mitään elokuvaa, mikä olisi ensimmäinen elokuva, jonka hänelle näyttäisit ja miksi?
2. Oletko koskaan kokenut jotain, joka on saanut niskakarvasi nousemaan pystyyn ja pelottanut niin paljon, että hengitys salpautuu?
3. Millainen kuvittelet maailman olevan vuonna 2030?
4. Minkä taidon haluaisit oppia?
5. Henkilö jota ihailet ja miksi?
6. Mistä toivoisit jälkipolvien sinut muistavan?
7. Jos saisit päättää yhden asian, mitä lapsille kouluissa opetetaan, mikä se olisi?
8. Onko kansanperinteen (kädentaidot, vanhat uskomukset ja tavat yms) säilyminen mielestäsi tärkeää? Miksi?
9. Oletko joutunut syrjinnän kohteeksi tapojesi, uskomustesi, tyylisi tai ulkonäkösi vuoksi? Miten?
10. Onko sinulla jokin esine, jolla on sinulle vahva tunnearvo? (Itselläni esimerkiksi kaikki mammani antamat esineet. En tiedä miksi, mutta en vain ikinä ole pystynyt heittämään mitään pois, mitä olen mammalta saanut. En edes vihreitä kuulia, joita en voi sietää)
11. Jokin taitosi/piirteesi/ominaisuutesi, josta olet erityisen ylpeä?

Haastan:

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Taustakuvan piirtäminen

Tarkkasilmäisimmät ehkä huomasiva, että blogilla on uusi taustakuva. Taustakuvan oon ihan itse "taiteillut", alla video kuvan piirtämisestä.
Olen koukahtanut videoiden tekoon ja tulen lisäämän Youtube-kanavalleni aika-ajoin videoita, jotka koostuu lähinnä piirtelyistäni. Ehkä lisään sinne jotain muutakin tekotaiteellista hömppää, jos keksin mukavia kuvausaiheita. Itseäni en tule kuvaamaan, olen niin ujo. ;)


tiistai 5. marraskuuta 2013

Lemmentaiat ja etiikka

Lemmentaiat ja lemmenloitsut - onko lemmentaiat hyväksyttäviä vai moraalisesti täysin väärin? Nettifoorumeilla olen jatkuvasti tässä vuosien varrella törmännyt kyselyihin, miten tehdään lemmenloitsu. Yhtä paljon kun on näitä kyselijöitä, on myös mielipiteitä siitä, onko lemmentaiat moraalisesti suotavia vai ei. Voiko mistään sellaisesta, jossa ihmisen vapaa tahto riistetään, seurata mitään hyvää...?

Lemmentaikoja on kahta lajia: niitä, jotka on suunnattu suoraan tietylle henkilölle ja niitä, jotka houkuttelevat rakkautta elämääsi. Näiden lisäksi on myös taikoja, jotka sitovat jo suhteessa olevan parin tiukemmin yhteen ja tekee suhteesta lujemman - tätä itse kutsun rakkausmagiaksi (Esimerkiksi häärituaaleissa suoritettava luudan yli hyppääminen on juuri tällaista ns. rakkausmagiaa).
Ensimmäisenä mainitsemani lemmentaika - suoraan tietylle henkilölle suunnattu, on sellainen, jota itse en pidä suotavana, enkä itse mistään hinnasta tällaista taikaa suorittaisi. Se, että saat jonkun rakastumaan itseesi loitsun avulla vie toiselta henkilöltä vapaan tahdon, ja jokainen magiaa harjoittava tietää sen olevan eettisesti väärin. Yhdeksän kymmenestä lemmenloitsusta epäonnistuu tavalla tai toisella ja vaikka onnistuisitkin taiassasi, niin et ikinä saa tietää rakastaako henkilö sinua oikeasti vai onko hän kanssasi vain loitsun takia. Rakkauden ja rakastamisen tulisi olla pyyteetöntä ja ehdotonta, eikä ketään tulisi magian avulla pakottaa rakastamaan toista.
Mitä taas tulee taikoihin, jossa pyydät rakkautta elämääsi, kohdistamatta sitä suoraan tiettyyn henkilöön, en näe mitään moraalisesti väärää. Jokainen varmasti kaipaa rakkautta ja lähelleen ihmisen, jolta sitä saa. Kuten magiassa aina, on päämäärä, johon magialla pyrkii, oltava selkeästi tiedossa ja tiedettävä tarkkaan mitä pyytää. Sama idea, kuin esimerkiksi jos toivoo pudottavansa painoa - ja menettää jonkun raajoistaan onnettomuudesta. Paino kyllä putosi, mutta ei ehkä haluamallasi tavalla. Koskaan ei voi painottaa tarpeeksi, kuinka tärkeää on tuoda selkeästi esille päämääränsä.
En ensimmäisenä lähtisi suosittelemaan lemmentaikoja ihmiselle, jolla ei ole paljoa kokemusta magiasta. Kehottaisin keskittymään enemmän itseen ja omaan itsevarmuuteen. Itsevarma ihminen on helposti lähestyttävä ja herättää kanssaihmisissä enemmän mielenkiintoa, kuin sulkeutunut ja epävarma ihminen.
On lahja, kun saa rakastaa ja olla rakastettavana, toivon että ketään itseään ja muita kunnioittava noita ei pakota ketään rakastumaan itseensä - tai itseään rakastumaan toiseen.


Mikä on teidän mielipiteenne lemmentaioista - oletteko sitä mieltä että ne ovat hyväksyttäviä vai oletteko jyrkästi vastaan? Kuulen myös mielelläni, jos jollain on kokemusta lemmentaioista. 


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Mandala

Olen monesti ihastellut kauniisti tehtyjä mandaloita netissä ja haaveillut itsekin olevani niin taitava. Paremmin asiaa tutkiessani tajusin, ettei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa piirtää mandala. Mandala on aina piirtäjänsä näköinen, tajunnan virtaa. Mandalan ei tarvitse olla ns. "pyhä kuva", vaan jokainen piirtäjä piirtää omia tuntemuksiaan sillä hetkellä, kun kuviota piirtää. Mandalan toteutustapakin on täysin piirtäjän itse valittavissa (maalaustekniikat, tussityö, puuvärit, lyijykynä, askartelutekniikat, kuvankäsittely...). Mandala piirretään ensisijaisesti itselle, ei muille.

Google kuvahaku
Mikä sitten on mandala? Mandala on ympyrän muotoon tehty kuvio. Ympyrän muoto kuvaa kosmosta, eheyttä, ykseyttä, iäisyyttä ja maailmankaikkeutta.  Mandalassa keskusta on tärkeä, ja onkin hyvä, että keskus erottuu mandalasta omana ympyränään. Keskustan ympärille voi piirtää kaksi tai kolmekin kehää lisää ja muut kuviot voivat lävistää kehät. Tärkeää on kuitenkin, että antaa mandalan muodostua alitajunnan vihjeiden mukaan, ilman että liikaa suunnittelee mandalaa miettimällä, mitä seuraavaksi piirtää.  C.G Jung kertoo kirjassaan "Unia, ajatuksia, muistikuvia" mandalasta näin: "Muoto, muutos, ikuisen mielen ikuinen virvoitus."

Google kuvahaku
Mandala on mietiskelyssä ja meditaation apuna käytetty maaginen kuvio, jonka tarkoituksena on eheyttää ja tasapainottaa ihminen kokonaisuutena. Näin ollen mandala edustaa ihmismielen valaistumisen symbolia.

Tähän asti olin kuvitellut, että mandalan piirtäminen on aikaa vievää ja monimutkaista. Kun sitten lopulta tartuin kyniin, huomasin miten väärässä olinkaan.

Itse piirsin ensimmäisen mandalani käyttäen kehän ja keskipisteen piirtämisen apuna CD-levyä. Olisin halunnut tehdä hieman värikkäämmän mandalan, mutta kaikki värini ovat koululla, joten minun oli tyytyminen mustaan tussiin ja kuulakynään. Videosta näkee mandalani piirtämisen vaihe vaiheelta, toivottavasti muutkin innostuvat piirtämään oman mandalan.




keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Is the moon tired? She looks so pale within her misty veil

Huomasin muutama viikko sitten, kun pitkästä aikaa juhlin esbatia muutenkin kuin vain iltakävelyllä, etten ole lainkaan kirjoittanut täydenkuun juhlista. Aikaisemmin olen kirjoittanut kuun vaiheista yleisesti, mutta tässä postauksessa keskityn vain täydenkuun vaiheeseen.

Kuuhun on kautta aikain yhdistetty erilaisia myyttejä - aina luomiskertomuksista ihmissusimyytteihin. Kuinka moni on tietoinen, että keksiajalla noitavainojen ohella oli myös ihmissusivainoja? Siinä missä noitavainot keskittyi läntiseen Eurooppaan, niin ihmissusivainot olivat yleisempiä itäisessä Euroopassa. Venäjällä ihmissusi epäilyt yltyivät lähes hysteriaksi: ihmissusiksi epäiltiin kaikkia, joilla oli näkyvä, poikkeuksellinen syntymämerkki tai normaalia enemmän karvoitusta jossain kohtaa kehoa. Kristinusko lopulta tuomitsi tällaisen taikauskon ja vähitellen pelko ihmissusista katosi ihmisten mielistä kirkon levittäytyessä Venäjälle yhä laajemmin.


Kuun synnystä on lukuisia eri versioita, riippuen siitä mitä mytologiaa tarkastellaan. Esimerkkinä inuiittien tarina kuunsynnystä, jossa on mies, joka rakastui pikkusiskoonsa. Yön pimeydessä mies makasi siskonsa kanssa, eikä tyttö pimeässä nähnyt rakastajaansa. Sisko sai kuitenkin lopulta selville kuka hänen yöllinen mystinen rakastajansa oli ja raivostui veljelleen suunnattomasti. Tyttö leikkasi toisen rintansa irti ja mäjäytti sen veljensä eteen pakottaen tämän syömään sen. Sitten tyttö lähti juoksemaan veljen tullessa perässä irtileikattu rinta kädessään. Molemmat tekivät itselleen soihdun sammaleesta ja tytön soihtu paloi paljon kirkkaammin kuin veljen, jonka soihtu paloi niin himmeästi että jäljellä jäi vain himmeä hehku. Heidän vauhtinsa oli niin kova, että molemmat lensivät taivaalle, jossa tytöstä tuli loistava Aurinko ja pojasta kalvakka Kuu. Kuun vaiheet muuttuivat Kuun ajaessa takaa Aurinkoa halki taivaan, mutta Kuu näkee nälkää ja vähenee koko ajan, kunnes katoaa tyystin näkyvistä. Tällöin Aurinko syöttää sille rintansa, mistä Kuu piristyy ja jatkaa takaa-ajoa.

Wiccassa kuu edustaa jumaluuden feminiiniä puolta. Kuu on alati muuttuva, mutta silti iankaikkinen. Kuu ja Kuun vaiheet synnyttävät energiaa, jotka vaikuttavat meihin yhtälailla kuin vetovoima. Kuun vaiheiden ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää työskennellessä magian parissa.


Wiccat kunnioittavat Kuuta sen ollessa täysi juhlilla, joita kutsutaan esbateiksi. Jotkut eklektiset, yksin uskontoaan harjoittavat wiccat saattavat juhlistaa myös Uuttakuuta, joka ei ole esimerkiksi traditionaalisten covenien parissa käytäntö. Täysikuu edustaa Jumalatarta Äitinä. Hän edustaa hedelmällisyyttä, runsautta, asioiden loppuunsaattamista, hoivaa ja huolenpitoa. Täydenkuun magiaa harjoitetaan fyysisten, henkisten ja tunneperäisten sairauksien parantamiseen, asioiden loppuunsaattamiseen, toiveiden täyttämiseen, unelmien saavuttamiseen ja suojaamisen. Magiaa voi myös harjoittaa intuitiivisten kykyjensä parantamiseen.
Täydenkuun aikaan Kuun maagiset energiat ovat huipussaan ja monet lataavat ja puhdistavat muun muassa rituaalivälineitään täydenkuun valossa. Itsekin pidin heiluriani täydenkuun aikaan kuun valossa, ennen kuin otin sen käyttöön.


Vaikka kuunvaiheet liitetään pelkästään Jumalattareen, on hyvä silti muistaa että Jumalalla on aivan yhtä suuri merkitys. Jumala ei muutu Jumalattaren tavoin Kuun vaiheiden myötä, hänen roolinsa on olla kumppani, joka pysyttelee Jumalattaren rinnalla. Jumalan eri puolet ilmenee selkeämmin vuoden kierrossa, jonka aikana hän syntyy, kukoistaa ja hiipuu vähitellen kuolemaan syntyäkseen jälleen uudestaan.

P.S: Muistuttelen arvonnasta ;)

perjantai 18. lokakuuta 2013

Arvonta!

Nyt lähtee käyntiin arvonta, joka tapahtuu yhteistyössä Draconia.fi kanssa. Arvontaan on aikaa osallistua 30.11 asti.

Ohjeet arvontaan osallistumiseen:
- Saat yhden arvan jättämällä kommenttina sähköpostiosoitteesi
- Saat kaksi lisäarpaa, jos olet liittynyt lukijaksi blogiini, mainitse kommentissa millä nimimerkillä luet blogia
- Kaksi lisäarpaa, kun tykkäät Draconia.fi facebook-sivuista. Tykkäämällä Draconia.fi Facebook-sivuista, osallistut myös heidän järjestämään arvontaan, joissa arvotaan lahjakortteja fb-tykkääjien kesken. Kun 100 tykkäystä tulee täyteen, arvotaan 10€ lahjakortti, 500 tykkääjää niin arvotaan 50€ lahjakortti ja 1000 tykkääjän tullessa täyteen arvotaan 100€ lahjakortti. (muistathan myös jakaa kisakuvan ja kertoa Draconian arvonnasta fb-kavereillesi) Mainitse kommentissa jos olet tykkääjänä fb-sivuilla.
- Yksi lisäarpa tykkäämällä Myrikan Luutakomero facebooksivusta. Mainitse kommentissa jos olet tykkääjänä fb-sivuilla.
- Yksi lisäarpa mainostamalla arvontaani blogissasi, mainitse kommentissa jos mainostat arvontaa

Yhteensä yhden henkilön on siis mahdollista saada seitsemän arpaa. Mainitse osallistumiskommentissasi montako arpaa sait. Tietenkin tarkistan arpojen määrän ennen arvonnan suorittamista.


Sitten palkintoihin:
Arvonnan voittaja saa valita näistä neljästä huikeasta vaihtoehdosta mieluisimman vaihtoehdon itselleen. (Kuvatekstistä Draconia.fi sivuille, tuotteen tietoihin)

Ovimatto, Game over
Ovimatto, Cat´s eyes


Boline

Taskumatti, Death Rip



Ja kerrataan vielä säännöt:
Minni Menninkäinen haluaa osallistua arvontaan, joten hän kommentoi arvontapostaukseen kirjoittaen viestiin oman sähköpostiosoitteensa, joka tuo hänelle yhden arvan.
Lisäksi Minni Menninkäinen liittyy rekisteröityneeksi lukijaksi Myrikan Luutakomero blogille ja  ilmoittaa kommentissa millä nimimerkillä hän lukee blogia. Tästä Minni saa kaksi lisäarpaa.
Minni Menninkäinen myös tykkää Draconia.fi facebook-sivuista, jolloin hän on mukana myös Draconia.fi arvonnassa, ja kertoi tästä kommentissaan. Minni sai kaksi lisäarpaa.
Hän myös tykkäsi Myrikan Luutakomero fb-sivuista sekä mainosti kisaa omassa blogissaan ja hän maintitsi näistäkin kommentissaan. Nämä toivat hänelle vielä kaksi lisäarpaa.
Eli kun Myrika suorittaa arvonnan, on Minni Menninkäisellä seitsemän arpaa hatussa, josta voittajan nimi nostetaan.

Jos on jotain kysyttävää, niin nopeimmin ja helpoiten vastauksen saa facebookissa. :)
Hyvää arpaonnea jokaiselle!

Arvonnan päätyttyä, lasken jokaisen arvat. Arvonta päättyy siis 30.11 ja arvonnan suoritan 1. tai 2.12.


Kun voittaja on selvillä, otan häneen yhteyttä hetimiten sähköpostilla.

Muoks:
LUKEKAA OHJEET TARKASTI! Vaikka sitten kymmeneen kertaan, niin että ymmärrätte ne. En halua saada osallistumisviestejä joissa ei muuta lue, kuin "viidellä arvalla mukana" ja perään lisätty vain sähköposti.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Värikarttahaaste

On pitänyt tää tehdä jo siitä asti, kun näin tän Saidan blogissa. Päätinpä silti odottaa, että saatiin uudet huonekalut olkkariin. Täytynee vielä ensi viikolla tehdä uusi värikartta, kun uusi sohva saadaan.

Värikarttahaasteen ideana on mennä Chip it! -sovellukseen ja katsella oman kodin värikartat. Itse en nyt syöttänyt kuvat kuin olkkarista ja keittiöstä, sillä makuuhuoneessa vallitsee vielä kaaos...


Olin aika yllättynyt, että sovellus antoi noinkin tummia sävyjä, sillä olin aina kuvitellut, että meidän olohuone on todella värikäs...


Vastapäiseltä seinältä saatu värikartta alkaa jo vähän vastata todellisuutta, vaikka kummastelin melko paljon tuota tummaa violettia... Ainoa tumman violetti esine huoneessa on yksi pieni kynttelikkö...


Oli yllättävää, että löytyi noinkin paljon eri värisävyjä, sillä kuvittelin että keittiössä ja olohuoneessa hallitsevat värit on oranssi, turkoosi, punainen ja puun sävyt...

Oon saanut aika pitkälti olohuoneen sisutuksen sille mallille, jota suunnittelin alkuvuonna aloittaessani sisustusprojektini. Makuuhuonessakin on tapahtunut edistystä, mutta valmista siellä ei vielä ole.

maanantai 23. syyskuuta 2013

Vierailu Willebrandin haudalla

Vietin lähes koko syyspäiväntasauksen ulkona luonnon helmassa. Ensin olimme tätini kanssa muutaman tunnin Jokoisten kartanon puistossa ja illalla menimme isän ja Arin kanssa Loimijoelle veneilemään. Oli kerrassaan mahtava päivä!


Jokioisten kartano on uskomattoman kaunis paikka ja historiallisesti kiinnostava. Vaikka asuin koko lapsuuteni ja nuoruuteni Forssassa, aivan Jokioisten kupeessa, en ole silti ikinä ennen käynyt kartanolla. Useasti olen ohi mennyt, ja ihastellut rakennuksen mahtavaa julkisivua. Jollain tavalla olen pelännytkin kartanoa, varsinkin kun siitä olen kuullut niin paljon kummitustarinoita... 
Usein olen vieraillut Elonkierrolla, joka on aivan kartanon läheisyydessä, sekä Willebrandin haudalla, mutta jostain syystä kartanonpuistoon en ole ennen tutustunut.
Jos ikinä vierailette Jokioisilla, suosittelen lämpimästi kävelyä kartanonpuiston halki.


Kartanon eteläpäädyssä kiinnitin huomioni päätyikkuniin kakkoskerroksessa. Ikäväkseni Harmaa Rouva pysytteli näkymättömissä, mutta harvemminpa hän aurinkoisella säällä näyttäytyykään. ;)


Kävelyretkemme todellinen määränpää oli Willebrandin hauta. Tätini tosin ensin kierrätti minua kartanonpuistossa ja näytti hyviä paikkoja missä saa kauniit hääkuvat otettua.
Willebrandin haudalle lähtee kartanolta polku ja metsän reunalla on opasteet oikealle polulle. Olen vieraillut haudalla useasti ennenkin, mutta kulkenut sinne toista kautta. Kävelymatka kartanolta haudalle ei ole kovin pitkä, mutta matkaan meillä meni silti pitkä tovi, sillä pysähdyin useasti kuvaamaan ja ihan vain kuuntelemaan ja ihastelemaan kaunista syksyistä metsää. Syksyinen metsä tuoksuu huumaavalle! Muutaman vuoden takaisen tapaninpäivän myrskyn tuhojakin oli vielä havaittavissa polun varrella.


E. G von Willebrand sekä hänen vaimonsa on haudattu puistoon, paikalle jonka maaherra itse määräsi. Hän kertoi tuntevansa kävelyillään leppoisaa väsymystä tällä samaisella kohdalla. Omaiset pystyttivät haudalle vuonna 1833 muistomerkin johon on kaiverrettu teksti: Fordom vandrade odlande och högnande i dessa parker. (Muinoin astelivat viljellen ja suojellen näissä puistoissa)


Willebrandin haudasta olen kuullut sellaisen tarinan, että jos kävelee haudan ympäri pimeän aikaan kolmasti myötäpäivää, ilmestyy maaherra Willebrand haudan läheisyyteen. Vaikka ei ollutkaan pimeä, niin kiersin haudan kolmasti. Mitään en nähnyt, mutta kierroksieni jälkeen otetuissa kuvissa oli tuollainen oranssi pallo. Tuo valoheijastuma ei siis ollut kuvissa, jotka otin ennen kierrostani.
Vaikka kyseessä onkin varmasti vain auringonvalon aiheuttama heijastus kamerassa, niin silti mielestäni hauska sattuma, että se tuli vain kuviin, jotka otin kierrettyäni haudan kolmasti.

Äitini kertoi, että ollessani pieni, vierailimme haudalla. Tai vanhempani vierailivat, sillä minä olin kuulemma pysähtynyt polulle vähän matkan päähän, enkä ollut suostunut tulemaan haudalle..



keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Harmaa Rouva

Minun piti tämä postaus tehdä jo viime viikolla, mutta en ehtinyt istahtaa koneen ääreen ja kirjoittaa: Torstai meni Arin vanhemmilla kyläillessä, perjantai siivotessa, lauantaina Arin veljentyttö oli meillä yökylässä ja sunnuntaista asti olen ollut sairaana. 
Teemaviikko meni muutenkin hieman ohi. Täytyy seuraavan kerran pitää teemaviikko, kun on lomaa.

Mutta asiaan. Viime viikolla kirjoitin urbaanilegendoista ja päätinpä kertoa teille yhdestä, joka on ehkä tunnetuin kummitustarina kotiseudullani. En tiedä kuinka ahkerasti nykyään tarina nuorten ja lasten keskuudessa liikkuu, mutta minun lapsuudessani ja nuoruudessani tästä kuuli lähes viikoittain juttuja. Olen silti varma, että jokainen Forssasta, Jokioisilta, Tammelasta ja Humppilasta kotoisin oleva, on kuullut ainakin joskus mainittavan Harmaa Rouvan.
Ala-asteella kokoonnuimme silloin tällöin pienen porukan kanssa välituntisin kiipeilytelineille loikoilemaan ja kerroimme toisillemme tarinoita, joita olimme kuulleet Harmaa Rouvasta.

"Kerrotaan, että kartanon toisessa kerroksessa joskus häivähtää valo ja joenpuoleisen päädyn nurkkahuoneen ikkunasta katsoo kalpea kaapuun kietoutunut nainen. Myrskyöinä kartanoa ympäröivän puistometsän pimennoista ilmestyy harmaa hahmo ja katoaa jälleen. Mistä tässä nyt on kysymys?"

Harmaa Rouva on aave, jonka kerrotaan vaeltavan Jokoisten kartanossa sekä sen tiluksilla. Olenpa myös kuullut jutun, että hänet on nähty myös kartanon lähellä virtaavan Loimijoen rannalla, sillan kupeessa.
Useimmiten Harmaa Rouvan on kerrottu näyttäytyvän keltaisessa huoneessa, joka sijaitsee toisen kerroksen eteläpäädyssä. Huone on aikanaan ollut vierashuoneena.


Harmaa Rouvan henkilöllisyydestä ei ole tietoa, mutta jotkut epäilevät että hän on E.G von Willebrandin vaimo Vendla, toiset sanovat että hän oli palvelija. Itse kuulin nuorena usein tarinan, että hän oli Willebrandin vaimo/rakastaja, jonka hän murhasi, mutta itse en ainakaan ole löytänyt mistään tietoa, että Willebrand olisi murhannut jonkun. ;)
Onko hän Willebrandin kotiopettajaan, runoilija Mikael Choraeusiin, palavasti rakastunut palvelustyttö? Spekulaatioita Harmaa Rouvan henkilöllisyydestä on varmasti yhtä paljon, kuin tarinan kertojiakin tai heitä, jotka ovat aaveen nähneet.


Kartanon tiloissa on aikanaan yöpynt ihmisiä, jotka ovat sanoneet, että öisin kuului koputuksia huoneen ovelta, vaikka käytävässä ei ollut ketään sekä laahaavia askelia käytäviltä. Valot oat syttyneet itsestään sekä suljetut, lukitut ovet auenneet itsestään. Jotkut ovat nähneet ilmassa leijuvan käden ja jotkut ovat nähneet harmaapukuisen naisen lapsi sylissään.
Muistan itsekin useaan otteeseen kuulleeni tarinan ilmassa leijuvasta kädestä, joka on ilmestynyt jostain maalauksesta kartanon käytävällä. Olen kuullut myös sellaisen version Harmaa Rouvasta, että hän ilmestyy sateisena ja synkkänä syksyiltana Loimijoen rantaan itkemään hukkuneen lapsensa perään. Sanottiin, että naisen lapsi olisi tippunut sillalta ja hukkunut jokeen.

Kukaan ei osaa sanoa, miksei Harmaa Rouva ole saanut rauhaa sielulleen. Onko hänen tarinansa surullinen rakkaustarina vai traaginen kuolema? Ehkä juuri se tekee Harmaa Rouvan tarinasta niin mielenkiintoisen, kun kukaan ei tiedä kuka hän oli.


"Nykyisin satunnainen matkailija voi Jokioisilla käydessään tutustua ainutlaatuiseen kartanoalueeseen, vanhoihin rakennuksiin, englantilaistyyliseen puutarhaan ja puistosuunnitteluun. Sieltä päärakennuksen eteläisen siiven nurkalta lähtee polku Loimijokea seuraillen ikitammien katveeseen ja johtaa puistometsässä olevalle maaherra ja rouva von Willebrandin haudalle. Katsookohan kulkijaa toisen kerroksen ikkunasta viitan peittämät, kalpeat kasvot, kuka tietää."


Viikonloppuna menemme pitkästä aikaa Forssaan ja tuolloin suuntaan Jokioisille kartanon tiluksille kuvailemaan. Kerron myös tarinan, jonka olen monesti kuullut liittyen kartanon tiluksilla sijaitsevaan Willebrandin hautaan. ;)

Kuvat ja ja kursivoidut tekstit on lainattu Jokoisten kunnan kotisivuilta.

tiistai 10. syyskuuta 2013

Teemaviikko: Pelottaako? - Urbaanilegendat


Jokainen on varmasti kuullut elämänsä aikana jonkun urbaanilegendan, eli kaupunkitarinan. Monet kummitustarinatkin on rinnastettavissa urbaanilegendoihin. Tälläiset tarinat alkaa aika usein: "Kaverini kertoi, että hänen tuttunsa veljen serkun kaimalle kävi näin ja noin." Harvemmin tälläset tarinat on käynyt kertojalle itselleen.
Jotkut kaupunkitarinat ovat jopa maailmanlaajuisesti tunnettuja, ensimmäisenä tälläinen legenda mikä tulee mieleen on lapsenvahti, joka saa häiritseviä puheluita ja myöhemmin selviää, että puhelut tulevat talon sisältä. Tästä legendasta on taidettu elokuvakin tehdä?

Itseäni on aina kiinnostanut urbaanit legendat, varsinkin ne kaikkein kammottavimmat. Aikanaan, kun asuin keskellä korpea ja usein ajelin pimeitä metsäteitä yksin kotiin, tuli mieleeni väkisinkin tarina katoavasta liftarista. Tästä tarinasta olen kuullut ja lukenut todella monta eri versiota, mutta pääpointti legendassa on seuraava:
Yöllä autoilija ottaa syrjäiseltä tieltä kyytiinsä liftarin, joka nousee autoon sanomatta sanaakaan. Liftari istuu koko matkan ajan lähestulkoon hiljaa osoittaen vain eteenpäin. Jossain vaiheessa matkaa kyytiläinen on kadonnut autosta.
Joissain tarinoissa liftaaja katoaa hautausmaan kohdalla, joissain hän on käskenyt ajamaan hautuumaalle ja kadonnut auton pysähdyttyä. Olen kuullut myös sellasia tarinoita yllättävistä matkaseuroista, joissa nuori henkilö, yleensä mies, on seissyt tien vieressä ja ohi ajettua hän on ilmestynyt takapenkille, josta myös katoaa yhtä mystisesti. Joissain tapauksessa tämä henkilö on lähtenyt juoksemaan auton perään, juossut hetken aikaa lähes auton rinnalla ja sitten ilmestynyt takapenkille. Tuo versio auton perässä juoksevasta hahmosta, on ehkä kammottavin mitä olen kuullut.

Yksin pimeillä teillä ajaessani olen usein joutunut kääntämään taustapeilin poispäin, koska olen pelännyt niin paljon mielikuvitukseni lähtiessä laukkaamaan. Vaikka olen todellinen pelkuri, niin silti janoan pelon tunnetta aika-ajoin. Valtava pelon tunne saa energiat virtaamaan täysin erilaisella tavalla kuin normaalisti.

Forssassa asuessani kuulin usein legendaa Torronsuon ohimenevällä tiellä olevasta kummitusliftarista. Tapasinpa kerran henkilön, joka sanoi itse nähneensä tämän kuuluisan aaveen.
Muutaman kerran olen joutunut tätä tietä ajamaan yksin pimeällä ja olin varma että kummitys ilmestyy tienviereen jonkun mutkan jälkeen. Joka kerran kun näkökenttäni laitamilla välähti jotain valkeaa, muuttui kaasujalka raskaammaksi. Vauhtia hiljensin vasta, kun näin katuvalot... ;)

Toinen legenda mikä on itseä kammottanut on tarina joita kuulin paljon teinivuosina, kun olin matkustamassa Tallinnaan eka kerran. Jopa omat vanhempani sanoivat, että monelta turistilta on ryöstetty elimiä Tallinnassa - jokainen näistä turistista on aina herännyt ammeesta, joka on täynnä jäätä ja heiltä on viety munuainen tms.
Sen verran paljon nuo tarinat vaikutti meihin silloin, ettei kaverini kanssa lähdetty kiertelemään paikkoja keskenämme, vaan pysyimme aikuisten seurassa tiiviisti koko matkan.

Jokainen on varmasti myös kuullut tarinan Bloody Marysta? Kuinka moni on uskaltanut seistä kynttilänvalossa peilin edessä sanoen kolme kertaa "Bloody Mary"? ;) Itse en ainakaan.

Bloody Maryn tarinasta on monta eri versiota, mutta peruspointti on kaikissa sama: Mary niminen nainen murhataan ja hän yrittää kirjoittaa verellään peiliin murhaajan nimen, siinä kuitenkin onnistumatta. Hänen henkensä siirtyy peiliin. Jos lausuu kolmasti peilin edessä "Bloody Mary", ilmestyy Mary peiliin ja raapii kutsujalta silmät. Jotkut tarinat sanovat, että hän tappaa kutsujan, joissain tarinoissa hän vain ilmestyy peiliin. Enpä ole testannut ja ottanut selvää, mikä tarinoista pitää paikkansa... :D

Millaisia kammottavia urbaanilegendoja te olette kuulleet?

Muiden postauksia teemaviikolta:
Emeraldin suojaava kristalliloitsu

maanantai 9. syyskuuta 2013

Ensimmäinen teemaviikko alkaakoon!

Tiedän, että lupailin postausta aurojen näkemisestä jo pari viikkoa sitten, mutta kärsiessäni muutama viikko sitten kauheasta sidekalvontulehduksesta, en jaksanut postausta tehdä. Ja viime viikko meni taas tehdessä kaikkea muka niin tärkeää. Saatte kyllä vielä hetken postausta odotella, sillä tällähetkellä ei ole sellainen fiilis, että jaksaisin aiheesta kirjoittaa... Ja jokainen varmasti tietää, millaista on kirjoittaa jos ei ole inspiraatiota...?

Sivusto, jossa on todella hyvät ohjeet auran näkemiseen ja ääreisnäön harjoitteluun, löytyy TÄÄLTÄ. Mielestäni tuolla sivustolla olevat ohjeet on todella selkeät ja niitä seuraamalla vaihevaiheelta oppii hallitsemaan ääreisnäköä. On olemassa monia muitakin (yksinkertaisempia) ohjeita mutta itse olen tuolla ohjeella päässyt hyvin alkuun. Saatanpa jossain vaiheessa julkaista karkean suomennokseni tuosta...

Mutta asiaan. Sain idean Leenan blogista tehdä viikon mittaisen teemaviikon. Mietin pitkään, mikä olisi ensimmäisen teemaviikon aiheena ja kallistuin samaan kuin Leena vuosi sitten, eli kauhu ja kaikki mitä tuo sana pitää sisällään. En lähde sen enempää rajaamaan tuota aluetta itselleni, sillä mulle tulee sanasta kauhu niin paljon erilaisia ideoita mieleen. Haastan myös muut mukaan teemaviikolle!



-Osallistumen teemaviikkoon on helppoa: Kopioi ja liitä ylläoleva kuva teemapostaukseesi sekä lisää postaukseen myös linkki blogiini. Ylläolevan kuvan sekä linkki blogiini tulee olla mukana jokaisessa teemapostauksessa.
-Kirjoita mistä vain, mitä sinulle tulee sanasta kauhu/pelko/jännitys mieleen. Vain mielikuvitus on rajana.
-Linkkaa postauksesi minulle, niin linkitän teidän teemapostauksianne omien postausteni jatkeeksi.
- Itse pyrin kirjoittamaan yhden teemapostauksen/päivä, mutta sinä voit kirjoittaa yhden, kaksi tai kaksikymmentä, sillä ei ole väliä.
- ... Ja ideahan tähän lähti tosiaan Leenalta. :)

Alotan teemaviikon nyt niinkin tylsästi, kuin suosittelemalla erästä flashpeliä netissä.
Tutustuin tähän peliin vuonna 2005. En muista mitä kautta pelin löysin, mutta tein virheen kun pelasin peliä yön pikkutunneilla, sillä jo tuo taustalla soiva karmiva musiikki sai sydämen lyömään muutaman kerran tyhjää. Varsinin yöaikaan, kun on piemää ja jokapuolella on hiljaista, oon todella herkkä ja säikky.

Pelin idea on säikyttely ja yllättäen ruutuun ilmestyvät yllätykset. Suosittelen pelaamaan pelin ihan loppuun. Huomasinpa myös jokin aika sit, että pelistä on julkaistu muutama vuosi sitten toinen osa. Idea siinäkin on sama kuin ykkösessä: Näytölle ilmestyy kuva hylätyn talon huoneista, joita voi tutkia klikkailemalla eri kohtia huoneista. Jokaisessa huoneessa on kolme, neljä kohtaa, joita voi klikata ja tarpeeksi monta kertaa klikkaamalla pääsee eteenpäin. Ja lähes jokaista klikkausta seuraa jonkinsortin ylläri tai lisää klikkailtavaa...

Pelaamaan pääsee näistä linkeistä:
THE HOUSE 1
THE HOUSE 2

Peli ei juurikaan säikäytä päivänvalossa, ainakaan minua, jonka vuoksi otollisin hetki pelata peliä on juuri ennen nukkumaanmenoa. ;)

tiistai 13. elokuuta 2013

Auroista

... Ja ei, nyt en puhu tieauroista. ;)
Tää postaus on ollut työn alla jo muutaman illan ja piti jo eilen kirjoittaa valmiiksi, mutta huonosti nukutun yön vuoksi nukahdin koulun jälkeen sohvalle... Saattoipa tänään käydä samoin. ;)
Kokonaisuudessaan tästä aiheesta tuun kirjottaan ainakin kaksi postausta, sillä en halua että tästä ekasta tulee liian pitkä. Tässä postauksessa keskityn auroihin noin yleensä ja seuraavassa kerron yhden helpon tavan auran näkemiseen sekä toisen, joka harjoittaa sekä ääreisnäköä sekä kykyä nähdä aurat.

Jos katsot wikipediasta Auraa käsittelevän artikkelin, on jo heti otsikon perään kirjoitettu "paranormaali".  Ainoa "paranormaali" asia on meidän rajoittunut ymmärryksemme. Se, mitä me kuvittelemme tietävämme ja ymmärtävämme maailmasta ja universumista, on vain pieni pisara tietämyksen valtameressä.

Ennen ihmiset ihailivat asioita, joita he eivät voineet ymmärtää ja kutsuivat näitä ihmeiksi. Uskotaan, että kauan sitten ihmiset näkivät Auran, se oli lähes itsestäänselvyys jokaiselle.  Korkea-arvoisille hengellisille ihmisille, kuten Buddhalle, Jeesukselle sekä heidän lähimmille oppilailleen maalattiin tauluihin kultaiset kehät päiden ympärille; monet uskovat, että jotkut heidät ikuistaneet taidemaalarit saattoivat nähdä heidän Auransa. Jopa joistain esihistoriallisista luolamaalauksista on löydetty kuvia ihmisistä, joilla on kultainen kehä ympärillään.
Meillä on luonnostaan kyky nähdä meitä ympyröivä energiakenttä, ainoa mitä vaaditaan, on opetella käyttämään kaikkia aisteja yhdessä tietoisesti.

Auran tärkein ominaisuus on, että se sisältää tietoa jostain henkilöstä/esineestä. Aura elävän objektin (ihmiset, eläimet, kasvit) ympärillä muuttuu ajan myötä, joskus hyvinkin nopeasti, kun taas Aura elottoman esineen (kivet, kiteet...) ympärillä on pääasiassa vakiintunut. Elottoman esineen Auraa tosin voidaan muuttaa tietoisuutemme avulla.

Ihmisen aura koostuu sähkömagneettisesta energiasta ja siinä on useita eri tasoja. Auran seitsemän tasoa on fyysinen taso, eteerinen taso, mentaalinen taso, emotioaalinen taso, astraalinen taso, psyykkinen taso, jumalallinen taso. Kullakin Auran tasoista on oma tehtävänsä.

Fyysinen taso, kehomme, säteilee ympärilleen monenlaista energiaa, joka muodostaa Auran ympärillemme. Auran kolme ensimmäistä kerrosta ovat fyysisen elämän perusta.

Eteerinen taso jota myös eetterikehoksi kutsutaan, on lähinnä kehoamme oleva taso  ja huono (tai hyvä) terveys heijastuu tästä tasosta. Tämä taso on myös helpoin havaita.
Eteerinen taso on myös havaittavissa puiden, kasvien, eläinten sekä myös joidenkin esineiden (kuten esim. huonekalujen) ympärillä.
Kaikki fyysiset tuntemuksemme, kipu ja mielihyvä heijastuu Auran ensimmäiseen tasoon.
Eetterikehon jälkeinen taso, mentaalinen taso eli tunnekeho on yhteydessä tunteisiin ja käsitykseen itsestämme. Rakastamalla itseäsi ja tekemällä sinulle mieluisia asioita, pidät tunnekehosi hyvässä kunnossa.
Kolmas taso, eli emotionaalinen taso on yhteydessä rationaaliseen mieleen. Pitääksesi tämän tason kunnossa, vietä aikaa käyttämällä mieltäsi: lue kirjoja, ratkaise ongelmia ja kehittele uusia ideoita. Tämä taso ei säteile vain ulospäin, vaan vetää energiaa myös sisäänpäin.

Ensimmäisen kolmen tason jälkeen tulee astraalitaso tai astraalikeho, joka edustaa siltaa henkiseen maailmaasi ja on myös ovi astraalitasolle.
Psyykkinen taso edustaa meidän korkeampaa tietoisuutta. Jumalallinen, viimeinen, taso edustaa yhteyttämme jumaluuksiin sekä ykseyttä universumin kanssa.

Auramme toimii meidän "suojakilpenämme". Huonot elämäntavat vahingoittavat auraamme, joka saattaa aiheuttaa ei-toivottujen energioiden pääsyn vaikuttamaan sinuun. Heikosti säteilevä aura saattaa kieliä myös sairaudesta ja jotkut pystyvät jopa näkemään auran säteilystä ennalta, jos altistut jollekin sairaudelle.
Saadaksesi voimakkaasti säteilevän auran tulee sinun muistaa välttää huonoja elämäntapoja (päihteet, tupakka, epäterveellinen ruokavalio) sekä muistaa ulkoilla säännöllisesti. Myös stressi ja unenpuute heikentävät auraa, joten kaiken kiireen keskellä, on syytä muistaa levätä!

Jokainen Auran taso on yhteydessä johonkin chakraan. Emerald on kirjoittanut oivallisen tietopaketin chakroista.


Huomenna, tai torstaina, jatkan tästä aiheesta kertomalla, miten aurat oppii näkemään.

torstai 1. elokuuta 2013

Sadeloitsu pahasta tavasta irtipääsemiseen


Tähän yön pikkutunneille on hyvä kirjottaa tällänen pieni loitsu, varsinkin kun tässä on vettä sadellut useana päivänä.

Piirrä tai kirjoita paha tapasi vesiväreillä tai liidulla paperinpalalle. Vie tämän jälkeen paperi välittömästi ulos sateeseen ja anna sateen liuottaa kirjoituksesi/piirroksesi paperilla.
Siten paha tapasi liukenee värien mukana pois ja sinut on puhdistettu.


keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Eräästä uutisotsikosta

Lueskelin Iltalehden lööppejä ja yksi uutinen kiinnitti huomioni.
Päällimmäinen ajatukseni juttua lukiessani oli ajatus siitä, että miten joku vielä ajattelee noinkin keskiaikaisesti ja vielä kehtaa saarnata siitä seurakunnalle. Toisena mietin ihmisiä, jotka kuuntelivat juttua...

Aborttikeskustelut on mun mielestä jotenkin arkaluonteinen aihe, enkä itse lähde koskaan aiheesta kenenkään kanssa kiistelemään. Sen verran voin sanoa omasta kannastani, että naisella on oikeus kehoonsa ja lopullinen päätäntävalta on hänellä. En ole puolesta, enkä vastaan. Mulle se on oikeastaan se ja sama. Murhaan en ole aborttia koskaan verrannut, se on jotenkin absurdia...
Se, miten kristityt tuomitsevat abortin on suorastaan raivostuttavaa. Heidän mielestään on väärin, jos raiskauksen uhriksi tullut nainen tekee abortin. Heidän mielestään tällaisissa(kin) raskaustapauksissa abortti on todella väärin, murha, ja lapsi tulisi synnyttää. "Äiti, missä mun isi on?"
"Enpä tiedä lapsukaiseni. Isi raiskasi äidin, äiti ei ole nähnyt isiä sen jälkeen..."

Papin saarnaa avioerosta lukiessani olin yhtä kysymysmerkkiä. "Joka hylkää puolisonsa, tekee huorin. Joka nai hylätyn tekee huorin." Mitä?? Eli raamatun oppien mukaan, sun tulee elää puolisosi kanssa, vaikka et enää haluaisi, onnettomana ja yksinäisenä. En ole koskaan raamattua lukenut, mutta mitä enemmän kuulen ohjenuoria ja sääntöjä sieltä, saa se mut ihmettelemään entistä enemmän, että elääkö joku tosissaan näiden ohjeiden mukaan ja pitää niitä ns. "pyhinä"?
Saarnalta "uskottavuutta" vei hieman se, että saarnaava pappi itse oli eronnut ja parhaillaankin eroamassa.
Tosin, jos saarnaaja pitää naista alamaisenaan, niin kuin hän saarnasi, en yhtään ihmettele ettei liitot kestä.
Olen aina ihmetellyt, miksi "valtavirtauskonnoissa" naisen paikka on miehen alamaisena. Naiset eivät saisi opettaa, pitää pysyä hiljaa. Jos jollain on tähän järkevä vastaus, kuulen sen mielelläni.

Pappi tuomitsee saarnassaan haureuden, nettipornon, rahan, juopottelun, naispappeuden ja yllätysyllätys, homouden. Hän myös syyttää paholaista siitä, ettei ihmiset enää usko. Kristityillä on se heikko puoli, että kaikesta syytetään aina paholaista, unohdetaan ihmisen henkilökohtainen vastuu. Jos ottaisi laput pois silmiltään, niin ehkä tajuttaisiin, että tällaiset kiihkopuheet eivät edesauta sitä, että ihmiset jättävät kirkon.
Eikö uskonnon ja uskomisen pitäisi olla hieno ja kaunis asia, ei pakkopullaa ja pelkoa siitä miten saat elää. Tuntuu, että kristinuskossa on kyse vain kärsimyksestä - mitä enemmän kärsit, sitä lähemmäksi Jumalaa pääset. Jos noudatat orjallisesti raamatun sääntöjä miten elää ilman syntiä, niin voisiko sellaista elämää kutsua enää elämäksi. Jos taas tulkitset ohjenuoria niinsanotusti läpi sormien, tuomitsee seurakuntasi kiihkouskovaisimmat sinut ja olet syntinen...

"Jumala vihaa lapsen murhaajaa" sanoi pappi saarnassaan, mutta jutun läpi luettua saattoi rivien välistä lukea, että Jumala vihaa ihmisiä, jotka elää elämäänsä sen sijaan että istuisivat kotona kädet ristissä...

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Pakanahäistä...

Olen tässä menneinä kuukausina pohtinut avioliittoa ja etenkin hääjuhlaa ja -seremoniaa, olenhan itsekin menossa naimisiin loppuvuodesta.  Millä tavalla pakana sitten juhlii häitään?

Kun on kyse pakanahäistä, vihkiminen harvemmin tapahtuu kirkossa tai yleensäkään kristillisin seremonioin. Koska Suomessa ei tällähetkellä ole yhtään uskonnoksi rekisteröityä luonnonuskontoa edustavaa yhdyskuntaa, joilla olisi oikeus toimittaa vihkiminen laillisesti, käyvät luonnonuskovat ja muut pakanat maistraatissa tai käräjäoikeudessa siviilivihkimisessä.
Siviilivihkiminen on varsin korutonta, jonka vuoksi monet järjestävät mahdollisen hääjuhlan yhteydessä oman hääseremoniansa. Itselleni ainakin on tärkeää, että läheiseni ovat näkemässä ja kuulemassa kun sanon "tahdon", olkoonkin tälläinen seremonia epävirallinen.

Pakanahäissä, etenkin wiccojen keskuudessa, tunnetuin hääseremonia on Kättenliittäjäiset, Handfasting. Kättenliittäjäisiä on harjoitettu hääseremoniana pakanoiden ja romanien sekä myös joidenkin historiallisesti tavallisen rahvaan parissa.
Kättenliittäjäisiä varten pari suunnittelee nauhat, joista yksi edustaa paria ja yski parin yhteistä taivalta. Rituaalissa pari pitää toisiaan oikeasta kädestä ja vihkijä kietoo nyörin käsien ympäri.

Monet päättävät seremonian hyppäämällä luudan yli, jättäen menneen taakseen ja hyppäämällä kohti yhteistä tulevaisuuttaan.

Olen pyörittänyt päässäni monia vaihtoehtoja siitä, millainen hääseremonia juhlassamme vietetään. Olen stressannut pääni kipeäksi siitä, että joku vieraista kiskaisee palkokasvinsa nenäänsä "vihkiseremonian" luonteen vuoksi. Vaikkakin yhä stressaan ajatusta, tulin siihen lopputulokseen, ettei minun kuulu välittää siitä, mitä muut ajattelee. On kyse kuitenkin MEIDÄN häistämme (Jos joku miettii, että onko miehenikin luonnonuskova, niin ei ole. Hänelle uskonto ei ole yhtä tärkeä, kuin minulle).

Jokin aika sitten keskustelin äitini kanssa hääjuhlasta. Hän tokaisi keskustelun alussa, että jos ei ole kirkkovihkimistä, niin eihän silloin tarvitse mitään juhlaakaan pitää. Olin aika ymmälläni, että joku saattaa ajatella näin. Tosin, tässä on tullut huomattua, että yllättävän moni ajattelee noin, vaikka ei sitä ihan noin suoraa sanokaan. Todella moni on kysynyt, että pidämmekö juhlat... 
Kysyykö kukaan parilta, jotka vihitään kirkossa, pitääkö he juhlat? Vaikka vihkiminen tapahtuu maistraatissa, ilman papin aamenta, ei se tee avioliiton solmimisesta yhtään vähemmän arvokasta. Ilman muuta haluan, että läheiseni ovat juhlimassa kanssamme tärkeää päivää. Vihkiseremonia, jonka papitar juhlassamme suorittaa, on vähintäänkin yhtä kaunis ja juhlallinen kuin kirkossa papin suorittama vihkiminen.

Monet luonnonuskovat viettävät häitään keväällä ja kesällä, etenkin beltanen aikoihin. Itse valitsin vuoden pimeimmän ajan, ajan samhainin ja yulen välissä, sillä pimeään ja masentavaan aikaan on hyvä muistaa myös juhlia ja pitää hauskaa.

P.S: Muistuttelen blogin Facebook-sivuista ;)

torstai 25. heinäkuuta 2013

Lihansyönti ja eettisyys

Ostin Arille joululahjaksi Madcook kirjan ja nyt vasta selailin sitä ihan ajatuksella läpi. Etenkin kirjan kappale "Mäsäytyksen etiikka" pisti minut ajattelemaan omia arvojani ja syömistottumuksiani uudelleen.

En ole koskaan ollut kasvissyöjä, vaikkakin vuodenvaihteen jälkeen olen jättänyt punaisen lihan vähemmälle. Olen pitänyt aina lihansyöntiä jollain tavalla itsestäänselvyytenä, enkä ole koskaan sen kummemmin kyseenalaistanut lihan alkuperää.
Mäsäytyksen etiikka -kappaleessa tuli itselleni niin paljon karua faktaa lihantuotannosta, että harkitsen vakavissani jättäväni lihan kokonaan...


Siinä missä ennen ihmiset söivät kotitilallaan luonnonmukaisesti kasvatettua lihaa, tai ainakin tiesivät miltä tilalta liha on peräisin, niin nykymaailmassa ihmisellä harvoin on mitään käryä, mistä tai miten liha heidän lautaselleen päätyy. Mainosten luoma harhakuva onnellisista, laitumella ruohoa syövästä karjasta on kaukana siitä todellisuudesta, mitä lihan tehotuotanto nykypäivänä on. Eläimestä on tullut tuote, jolla ei ole arvoa. Missä vaiheessa on unohdettu, että karjaeläinkin on tunteva olento, joka on kykenevä tuntemaan kipua ja onnea siinä missä lemmikkikoira ja -kissa?


2% suomalaisesta naudanlihasta tulee karjatiloilta, loput 98% on maitoteollisuuden sivutuotteita: lypsylehmien vasikoita, loppuunkuluneita lypsylehmiä ja siitokseen käytettyjä sonneja. Suurin osa suomalaisista navetoista on parsinavettoja, joissa lehmä on suurimman osan vuodesta kahlittuna lyhytparteen, näin ollen ei siis pysty liikkumaan lähes lainkaan.
Vuonna 2006 tuli voimaan asetus lehmien pakollisesta ulospääsystä, joka edellyttää, että nauta pääsee kesällä vähintään 60 päivänä laitumelle. Tästä asetuksesta voidaan kuitenkin luistaa erityisluvalla, ja myös lyhytparteen kahlittua nautaa voidaan pitää ympärivuotisesti sisällä.

Ongelmat tehomaatiloilla ei ole ainoastaan tilojen ahtaus, vaan myös liian pitkälle viety jalostus. 70-luvulla huippulehmä lypsi 4000 litraa vuodessa, nykyään se lypsää 16 000 litraa per vuosi. Keskimäärin lehmä tuottaa 8000 litraa maitoa vuodessa. Samassa ajassa lehmien paino on lisääntynyt noin 100 kiloa, mutta niiden nivelet eivät ole kehittyneet samaan tahtiin kantamaan painavaa kehoa.
Vaikka Suomen karjatilojen olot ovat paljon paremmat kuin esimerkiksi Jenkeissä, niin itse olen vahvasti sitä mieltä, että täälläkin ollaan kovaa vauhtia menossa samaan suuntaan...

Amerikkalaiset karjatilat ovat jättimäisiä, yhdellä tilalla voi olla jopa kymmeniätuhansia lehmiä. Lehmät tehosyötetään 14 kuukaudessa teuraskasvuisiksi. Lehmille syötetään maissia, jotta ne kasvaisivat mahdollisimman nopeasti. Lehmän ruuansulatus on tarkoitettu ruoholle, ei maissille. Jotta lehmä kestäisi tämän vieraan ruokavalion, sille syötetään antibiootteja, jottei se kuolisi ennen kuin on tarpeeksi kookas teuraaksi. Hullun lehmän tautihan puhkesi siitä, kun lehmille syötettiin teurasjätettä. Lehmille, jotka ovat kasvissyöjiä! Yhdysvalloissa on myös laillista pumpata lehmiin kasvuhormoneja...



Sikojen olot Suomessa on paljon huonommat, kuin lehmien. Joka vuosi kotimaassamme teurastetaan yli kaksi miljoonaa sikaa. Tuotanto perustuu tehdasmaiseen tuotantoketjuun, jossa tilat ovat erikoistuneet eri kasvatusvaiheisiin. Emakkosikaloissa tuotetaan porsaita lihasikaloille. Emakoiden tehtävänä on tuottaa mahdollisimman paljon porsaita. Niitä pidetään ahtaissa porsimishäkeissä kovalla betonilattialla. Porsittuaan ne pyritään tiineyttämään mahdollisimman nopeasti, yleensä noin viiden kuukauden välein.
Synnyttyään porsaat kastroidaan ilman kivunlievitystä, kulmahampaat katkaistaan ja korvat lovetaan. Ne porsaat, jotka selviävät hengissä ja ruhjoutumatta stressaantuneen emonsa alta, siirretään kuukauden ikäisinä lihasikalaan. Siellä niitä kasvatetaan betonipohjaisissa, virikkeettömissä karsinoissa, joissa on noin kymmenen sikaa kerrallaan. Satakiloisella sialla on tilaa eläinsuojelulain mukaan 0.65 neliömetriä, joka on vähemmän kuin yksi sanomalehden aukeama!
Karuissa oloissa älykkäät eläimet turhautuvat ja purkavat stressiään aggressiivisesti lajitovereihinsa. Kun eläin lopulta viedään teuraaksi, on se joutunut jo pitkään makaamaan omassa ulosteessaan. Tästä on onnellinen elämä kaukana!


Tähän asti itse olen suosinut "valkoista lihaa", broileria, mutta kirjaa luettuani sitä tajusi, ettei broilerin popsiminen ole sen eettisempää, kuin punaisen lihan syönti. Suomessa kasvatetut linnut ovat alun perin Skotlannista tuotuja hybridejä, jotka ovat jalostettu äärimmäisen nopeakasvuisiksi ja raskasrakenteisiksi.
Tällaisen hybridin elämä alkaa keinotekoisessa hautomossa, josta kuoriutumisen jälkeen yhden päivän ikäiset tiput siirretään jatkokasvattamoon broileritilalle. Linnut kasvatetaan lattialla, 15000- 20000 linnun jättimäisissä halleissa. Näissä halleissa hybriditipu elää koko elämänsä, eli sen 34-38 päivää. Siinä ajassa broileri kasvaa muutaman gramman untuvikosta lähes kahden kilon painoiseksi linnuksi. Luonnossa kanan elinikä on noin kuusi vuotta...

Hybridibroilerit on jalostettu kasvamaan äärimmäisen nopeasti. Lihasmassan lisääntyessä sydän, keuhkot ja jalkojen luut eivät ehdi kehittyä tarpeeksi nopeasti, joten suurin osa näistä linnuista elää koko elämänsä kroonisessa kivussa.
Hallit ovat koko ajan valaistuja, lukuun ottamatta puolesta tunnista viiteen tuntiin, jona aikana linnut "nukkuvat". Jatkuva hallien valaistus takaa sen, että linnut söisivät mahdollisimman paljon ja kasvavat nopeammin. Emoiksi tarkoitettuja lintuja sen sijaan pidetään jatkuvassa nälässä. Jalostuksesta johtuvan loputtoman ruokahalun vuoksi linnut kasvaisivat liian nopeasti ja olisivat liian sairaita tullessaan sukukypsiksi.
Kasvatushalleissa ei käytetä orsia eikä muita virikkeitä, jotka vähentäisivät lintujen stressiä ja turhautumista.

34-38 päivän ikäisinä linnut viedään teuraaksi. Suomessa broileri kasvatetaan ns. kertakäyttömenetelmällä eli kaikki linnut viedään teurastamolle samaan aikaan. Kuljetusten aikana laatikoiden ulkopuolelle jääneet jalat ja siivet hankautuvat monesti irti.
Teurastamolla ruhjoutuneet broilerit ripustetaan roikkumaan jaloistaan teurastuslinjalle, minkä jälkeen se tainnutetaan upottamalla pää veteen, johon on johdettu sähköä tai hiilidioksidia.
Seuraava etappi on verenlasku, jossa kaksi sirkkelinterää leikkaavat linnun kaulavaltimon auki. Joskus, kun lintu nostelee päätään roikkuessaan koukuista, se saattaa väistää tainnutuksen ja verenlaskun. Tällöin seuraava etappi on kuumavesikalttauskone, joka kynii, kuorii ja kiehauttaa linnun elävältä.


Jos ihmiset ottaisivat selvää, miten liha päätyy heidän lautaselleen, he tuskin jaksaisivat nostaa meteliä siitä, että einesruokaan oli naudanlihan sijaan laitettu hevosenlihaa! Kaikin puolin hevosenlihan syöminen on paljon eettisempää, kuin naudan- tai sianlihan syöminen. Hevonen ei Suomessa ole ruokakarjaa, joten teuraaksi päädyttyään se on ehtinyt viettää paljon onnellisemman ja luonnollisemman elämän, kuin esimerkiksi sika.


Seuraavan kerran kun ajattelit kauhistella mahdollista hevosenlihaa ruuassasi tai sitä, miten jossain päin maailmaa otetaan kiinni VAPAINA eläviä kulkukoiria ja tehdään ruuaksi, niin mieti miten se kinkku sinun joulupöytääsi on päätynyt... 



P.S Myrikan Luutakomero löytyy nyt myös FACEBOOKISTA! :)