torstai 6. syyskuuta 2012

Horror week: Kummitustarinoita


Leenan Horror Week jatkuu omalta osaltani kummitustarinoiden parissa.
Aika-ajoin  herkkä mieleni kaipaa jotain pelottavaa lukemista, jolloin haen käsiini toinen toistaan pelottavampia kummitustarinoita. Vaikka pidänkin ns. urbaaneista legendoista, niin silti tositarinat (tai niiksi väitetyt jutut) ovat pieni pakkomielteeni.

Kummitustarinoita selaillessani netissä saattaa vierähtää usea tunti. Yksi suosikki sivustoni on Henkien Talo niminen sivusto, johon ihmiset voivat lähettää omia kertomuksiaan. Tässä yksi tarina sivustolta:

Muutimme vanhaan rintamamiestaloon Rengon kylään, paikan nimi oli Eevala. Muutimme kesällä ja heti syksyn lähetessä alkoivat oudot tapahtumat. Remontoimme vinttikomerot varastotiloiksi, jolloin laitoimme lattialevyt ja villalevyt seiniin. Toisesta komerosta tuli vaatehuone.

Pian tämän jälkeen alkoi yläkerrasta kuulua askelia, jotka kulkivat vinttikomeroa päästä päähän, vaikka yläkerrassa ei ollut ketään, kun kävimme katsomassa. Totesimme mielikuvituksen vain tekevän tepposiaan, mutta ilmiö jatkui ja kun meille tuli koira, sekin kuuli äänet ja seurasi katseellaan tarkkaan kattoa askelten mukaan.
Usein kaupalta ja asioilta tullessa totesimme television jääneen auki, kun olohuoneesta kuului tasainen puheensorina. Kun oli menossa sammuttamaan televisiota, äänet loppuivat kuin seinään, eikä televisio ollutkaan auki.
Toisinaan yläkerrasta kuului ääniä, kuin iso määrä tavaroita olisi kaatunut lattialle, mutta mitään ei ollutkaan pudonnut mistään. Välillä talon ulkoseinään pamahti niin kova isku, että pelästyihän sitä, ulkona ei ollut kuitenkaan ketään tai mitään, eikä seinässä jälkiä. Puheen ääntä alkoi kuulua iltaisin myös ulkoa, kun meni katsomaan, ketään ei näkynyt missään.
Myöhemmin ovet alkoivat avautua itsestään, puolisoni näki yksin kotona ollessaan kahvojen kääntyvänkin, vaikka ketään ei ollut niitä kääntämässä. Askeleet alkoivat kulkea myös ulkoa sisään, ketään ei kuitenkaan ollut missään. Myöhemmin, kun makuuhuone oli yläkerrassa, askeleet kuuluivat tulevan portaita ylös ja pysähtyvän makuuhuoneen oven taakse, ketään ei ollutkaan oven takana. Kylmät ilmavirtaukset olivat yleisiä ja toisinaan olohuoneessa ollessa kuului ikään kuin joku kuorsaisi, emmekä löytäneet äänelle selitystä. Alkuun usein totesimme, että vanha talohan se vaan ääntä pitää, mutta molemmat tulimme vakuuttuneiksi siitä, että kyseessä ei ollut pelkästään se.

Ilmiöt muuttuivat yhä selkeämmiksi ja vaatehuoneeksi tehdystä komerosta alkoi kuulua juoksuaskelia, kuin lapsi olisi juossut huonetta päästä päähän. Ketään siellä ei kuitenkaan ollut. Varjomaisia häivähdyksiä näki useinkin, kerran olin olohuoneessa katselemassa televisiota ja vain takassa oli tuli. Kun käännyin takkaan päin lisätäkseni puita, näin mieshahmon kyyristyneen takan sivuun ja tuijottavan minua ja sitten hetkessä katoavan.

Eläimet (kissat ja koirat) välttelivät talon keskimmäistä huonetta, koirat välillä suorastaan pakokauhuun saakka. Ystäväni oli meillä kerran yökylässä ja sanoi, ettei tule ikinä uudestaan nukuttuaan siinä huoneessa. Ei kertonut sen tarkemmin, mutta sanoi talon olevan todella karmiva. Selväksi tuli, ettemme olleet talon ainoat asukkaat ja emme ilmeisemmin aina niin tervetulleitakaan. Valokuvia otin paljon ja useissa näkyy orbeja yms. Vielä viimeisessä kirkkaalla päivänvalolla otetussa kuvassa talosta äiti huomasi oudon läpikuultavan hahmon, sama hahmo on myös ottamassani iltakuvassa vuotta aiemmin.
Talo on sittemmin myyty, en tiedä, onko uusilla omistajilla ollut hankaluuksia talon alkuperäisten asukkaiden kanssa. Toivon että ei ja saavat rauhassa talossa elellä.

Ylläoleva tarina on vain yksi esimerkki ihmisten lähettämistä jutuista. Suosittelen lämpimästi tutustumaan sivustoon ja sen tarinoihin, jos yhtään olet kiinnostunut lukemaan muiden ihmisten tarinoita kummittelusta.

Olen lukenut juttuja myös muilta sivuilta, enimmäkseen englanninkielisiltä, tosin en koe esimerkiksi jenkkien kertomia tarinoita niin pelottavina, koska en tunne tai tiedä paikkoja, joista tarinoissa puhutaan. Suomalaisissa tarinoissa usein tiedät mistä paikasta on kyse. ;)

Tähän loppuun on pakko mainita yksi tarina, joka on jäänyt mieleeni varsin hyvin. En muista mistä tarinan luin, enkä muista oliko se tosijuttu vai pelkkä pelotteluun tarkoitettu karmiva tarina. Mutta juttu meni kutakuinkin näin:

Eräs patikoija matkasi sateisessa metsässä. Ilta alkoi hämärtyä, eikä mies ollut löytänyt sopivaa leiriytymispaikkaa. Patikoijan matkan varrelle osui vanha mökki, joka näytti asumattomalta. Koska ilma oli todella vetinen ja kylmä ja yön saavuttua oli liian piemää leirin pystyttämiseen, päätti mies yöpyä hökkelissä. 
Mies suuntasi hökkelin perällä olevaan kamariin, koska se oli hökkelin kuivin paikka, ja laski makuupussinsa lattialle. Makuupussissa maatessaan hän katseli ympärilleen. Vaikka oli hyvin pimeää hän erotti, että huone oli tyhjä, lukuunottamatta kolmea taulua seinällä. Mies ei saanut katsettaan irti tauluista, sillä niiden kuvat häiritsivät häntä. Tauluissa oli kuvat ihmisen kasvoista, jotka olivat vääristyneet raivosta. Yhden taulun kasvot olivat rumassa irvistyksessä, toisen näytti kuvaavan raivoisasti karjuvaa ihmistä ja kolmannessa oli mies, joka vain tuijotti eteensä naama vihasta rypyssä. Mies ei saanut katsettaan irti tauluista ja niiden kammottavuudesta. Usean minuutin ajan niitä tuijoteltuaan mies huokaisi ja käänsi kylkensä niin ettei enää nähnyt tauluja. Hetken kuluttua hän jo nukahti.
Aamun valjetessa mies avasi silmänsä ja haukotteli. Hetken maatessaan ja nauttiessaan aamun ensimmäisistä auringonsäteistä mies muisti taulut. Hän käänsi kylkeä tarkastellakseen tauluja paremmin, vain huomatakseen ettei huoneessa ollutkaan tauluja vaan kolme ikkunaa...

Vaikka suuresti epäilen ylläolevan tarinan todenperäisyyttä, sai se ainakin minun herkän mieleni pelkäämään. Olen aina kokenut suurempaa pelon tunnetta, kun luen jonkun jutuin kuin että jos katselen pelottavan elokuvan. Lukiessa tarinaa "pääsee lähemmäksi", kuin elokuvaa katsoessa.

Tälläistä tälläerää. Huomenna koetan päästä "Hullujen hautuumaalle" kuvailemaan ja saatanpa myös kertoa hieman paremmin tästä ihanan karmivasta paikasta. ;)

5 kommenttia:

  1. Eka tarina oli huisin hyvä ja aika hurja, selkeästi vahvoja henkiä jotka eivät joko pitäneet uusista asukkaista tai pitivät niin kovasti että halusivat tulla nähdyksi, vaikea tietää, koska tarvitsen aina itse paikan jotta voin tuntea henget ja sanoa mielipiteeni. Toka tarina oli tosi hurja, oikeen mahti loppu ja aika pelottavakin, tykkään tollasista! Ihana postaus, lisää ehtii vielä tekemään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi kun bloggerissa ei ole "tykkään" nappia näille kommenteille. :D

      Olen tykännyt hirveästi tehä näitä kauhuviikko postauksia, vähän vaihtelua normaaliin. Toivottavasti huomenna pääsis vihdoista tonne hullujen hautuumaalle kuvaileen, niin saisi sen postauksen mukaan tähän kauhuviikkoon :)

      Poista
  2. Mä tykkään kanssa lukea noita ihmisten kertomuksia :) Suomessa tapahtuneet sykähdyttävät muakin enemmän.
    Yksi mun lempparisarjoista on muuten Aavejahti (Ghost Adventures), koska vaikuttaa paljon autenttisemmalta kuin muut vastaavantyyppiset. Ootko kattonut?
    Joskus tuli myös sellainen ohjelma kuin MTV Fear, ja vaikka se olikin käsikirjoitettua ja feikkiä tositv-kauhua, niin musta se oli hirmu viihdyttävä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon tainnut joskus katsella tota avejathia. Oon kattellut niin paljon tuontyylisiä ohjelmia, et oon nimissäkin jo ihan sekasin. Paras ikinä näkemäni tuontyylinen sarja on silti Paranormal Witness, jota on tullut katseltua netissä joitain jaksoja. Kannattaa katsoa!

      Poista

Jätäthän käynnistäsi muiston! :)