tiistai 3. heinäkuuta 2012

Juhannuksen perinteet

Vaikka juhannus oli ja meni jo, niin ajattelin silti kirjoittaa juhannuksen vanhoista perinteistä sekä kesäpäivänseisauksen, Lithan, merkityksestä wiccassa sekä luonnonuskonnoissa.

Suurin osa juhannuksen perinteistä juontaa juurensa pakanalliseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan, jota vietettiin kesäpäivänseisauksen aikana. Kokot, juhannustaiat ja keskikesän juhliminen ovat kaikki pakanallista perua, vaikka kirkko on koittanut etsiä sille kristillisiä perusteluja Johannes Kastajasta. Suomessa juhannus tunnettiin ennen nimellä Ukon juhla.

Yksi tärkeimmistä juhannuksen perinteistä on kokon polttaminen. Kokkoja on poltettu alunperin pahojen henkien karkoittamiseen sekä sadon ja karjan menestuksen tuottamiseen. Nykyään tuli symboloi juhannuksen yötöntä yötä sekä sen valoa.

Myös juhannuskoivut ovat perinteitä, jotka ovat säilyneet tähän päivään saakka. Juhannuskoivuja oli, ja on, tapana pystyttää ulko-oven molemmille puolille. Tämä tapa on säilynyt meidänkin suvussa, sillä joka juhannus mamman ja papan ulko-oven molemmin puolin on nuoret koivut. en muista olisiko ollut yhtäkään juhannusta, etteikö näin olisi ollut. (Itse en niinkään välitä tästä perinteestä. Mielestäni ei ole "oikein" kaataa nuorta koivua hetkelliseksi koristeeksi ja sitten heittää se pois. Vähän sama homma joulukuusien kanssa.) Koivunoksista on myös sidottu tuoreita vihtoja juhannussaunassa käytettäväksi.
Ennen juhannussauna perinteeseen kuului käydä saunassa jo aikaisin päivällä, jotta oltaisiin puhtaita ja valmistauduttu viettämään yötöntä yötä. Saunassa saattoi myös suorittaa joitain juhannustaikoja; luettiin loitsuja ja kylvettiin kukista tehdyllä vihdalla, jolla valmistauduttiin houkuttelevammaksi kosinnan kohteeksi.
Tosin nykyään juhannussaunaan ei liity samanlaista symboliikkaa kuin ennen ja sauna saattaa olla päällä aamusta iltaan. Joidenkin juhannuksen vietto saattaa keskittyä pelkästään saunomiseen.

Juhannukseen liittyy paljon erillaisia juhannustaikoja, ja ne olivatkin ennen juhannuksen tärkeimpiä perinteitä. Taikoja tehtiin tuomaan onnea tulevaisuuteen sekä naimaonnea takaamaan, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi. Tunnetuimpia juhannustaikoja ovatkin juuri lemmentaiat. Taikoja harvemmin enää nykyään tehdään samoilla tarkoitusperillä, kuin ennen, mutta monet ovat varmasti joskus kokeilleet lemmentaikaa, jossa kerätään seitsemän erililaista kukkaa tyynyn alle, jotta voisi unessa nähdä tulevan puolisonsa. Juhannuksen lemmentaikoja on lukuisia, enkä lähde niitä tähän listaamaan. ;)

Juhannussalot eivät ole kovin yleisiä Suomessa, lukuunottamatta ruotsinkielisiä alueita. Norjassa ja Ruotsissa juhannussalot ovat yleisempiä. Juhannussalko symboloi maailmanpylvästä. Ne muistuttavat maailmanpuusta, joka kohosi uskomusten mukaan pohjoisnavan päällä. Elämänpuu myyttejä on lukuisia, ja meillä täällä pohjoisessa maailmanpylväs on ollut erityisen lähellä. Kauniisti koristeltu salko muistuttaa myyttisestä ajasta, jolloin tuo maailmanpuu on ollut näkyvä pilari.
 Juhannussalon falloksinen muoto symboloi myös hedelmällisyyttä.

Vaikka nykyaikana juhannuksen ikiaikaiset perinteet on jäänyt vähemmälle huomiolle ja juhla tunnetaan yleisenä ryypiskelyjuhlana, niin tällä ryypiskelylläkin on omat perinteensä juhannuksessa. Ennen uskottiin että aaveet ja henget vaeltavat juhannusyönä ja ne pyrittiin pitämään loitolla kovaäänisellä juhlimisella ja juomingeilla. Tässä perinteessä suomalaiset onnistuvat joka vuosi erityisen hyvin. ;)

Jottei tästä postauksesta tule liian pitkä, niin kirjoittelen pakanallisesta keskikesänjuhlasta, Lithasta, huomenna.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätäthän käynnistäsi muiston! :)