tiistai 17. heinäkuuta 2012

"Oi Ukko ylinen luoja"

Ukko on suomalaisten muinainen sään, ukkosen ja sadon jumala. Ukko oli muinaissuomalaisten tärkein jumala, sillä hän sai aikaan sateen, joka mahdollisti maanviljelyn. On myös kirjoitettu muistiin lukuisia loitsuja, joissa Ukkoa pyydettiin avuksi muunmuassa taisteluun ryhtyessä, sairauden sattuessa, jopa parantamaan vuotavaa haavaa. Joidenkin uskomusten mukaan Ukko auttoi myös metsästyksessä ajamalla jäniksiä ansoihin.
Ukkosen jumala oli sekä tärkein jumala, kuin myös yksi mahtavimmista. Ukkoa pelättiin ja kunnioitettiin. Vahinkoa tekevän salaminaiskun uskottiin olevan Ukon rangaistus tai vihan ilmaus, jonka vastapainona elämää tuovaa sadetta pidettiin Ukon suopeuden osoituksena.

Ukolle oli omat juhlapäivänsä, Ukon vakat, jotka sijoittuivat yleensä kevääseen ja niiden tarkoituksena oli pyytää sadetta.
Vakkajuhlien järjestäminen oli kunniallinen asia ja se usein arvottiin alueen isäntien kesken.
Ukon vakka -juhliin kuului loitsun lukua ja veden pirskottamista tarkoituksena saada aikaan sadetta. Juhlissa juotiin myös malja olutta, joka oli varta vasten juhlaa varten valmistettu. Tätä kutsuttiin vakan juomiseksi tai Ukon maljaksi. Malja saatettiin juoda myös juhannuksena.

Loitsu, jossa Ukolta pyydetään sadetta: 
Oi Ukko ylijumala,
taatto taivahan valtia,
nosta pilvi luotehesta,
toinen kohti koillisesta,
syrjin yhtehen syseä,
lomitellen laukkajele.
Pirota vettä pilvistäsi
orahille kasvajille,
toukoilla tomisiella.

Ukko saa ukkosen aikaan ajamalla vaunuillaan kivistä tietä kipinät sinkoillen. Sanat ukkonen ja ukonilma tulee Ukko-jumalasta.

Nykyajan Jaakonpäivä oli ennenvanhaan Ukkosen päivä ja se oli pyhitetty Ukolle. Ukkosen päivänä ei saanut kolistella eikä muutenkaan metelöidä, jopa äänekkäät työt oli siirrettävä seuraaviin päiviin, koska uskottiin että kova ääni saisi ukkosen äreänä paikalle ja tämän uskottiin pilaavan sadon. Ukkosen päivän tienoilla saatettiin aloittaa sadonkorjuu, mutta itse ukkosen päivänä ei saanut työskennellä.

Ukon puoliso on Rauni (tunnetaan myös nimellä Akka) joka on maan ja hedelmällisyyden jumalatar.




perjantai 6. heinäkuuta 2012

Litha

Tuossa aikaisemmin kirjoittelin juhannuksen perinteistä ja tavoista. Sen jälkeen on hyvä kertoa pakanallisesta keskikesänjuhlasta, Lithasta.

Kesäpäivänseisauksen eli Lithan (tänä vuonna kesäpäivänseisaus oli 21.6) aikaan luonnon voimat ovat suurimmillaan ja maa on tulvillaan Jumalattaren ja Jumalan aikaansaamaa hedelmällisyyttä.
Ennen muinoin kokkoja poltettiin aikaansaamaan hedelmällisyyttä, puhditautumisen, terveyden ja rakkauden kunniaksi. Tuli edustaa jälleen Aurinkoa, jota juhlitaan vuoden pisimmän päivän antajana.
Siinä missä Jumalaa juhlitaan elämän, kuoleman ja jälleensyntymän kierron kautta, Jumalatar hallitsee näitä muutoksia. Jumalatar ei muuta persoonaansa, kuten Jumala, vaan hän muuttaa näkökulmaansa.

Lithan aikaan Jumalatar on yhä äidin hahmossaan. Hän kantaa kohdussaan sadonkorjuuta. Luonto kukkii tähän aikaan rehevänä ja yltäkylläisenä, joka tuo lisää iloa ja juhlanaiheitta.
Kesäpäivänseisaus on juhlan, mutta myös mietiskelyn aikaa. Aurinko ja valo on vahvimmillaan, mutta edessä on väistämättä voimien väheneminen. Monet wiccat nousevat kesäpäivänseisauksena auringonnousun aikaan tervehtiäkseen Aurinkoa sen vahvimmalla hetkellä. (Omiin suunnitelmiinikin tämä kuului, mutta olen varmasti maailman huonoin aamuherääjä, joten haaveksihan tuo vain jäi...)

Litha on otollista aikaa harjoittaa magiaa, sillä luonnon voimat ovat huipussaan. Erityisesti parantaminen, lemmentaiat ja suojelemiseen tarjoitettu magia sopii keskikesään.  Jos et halua tai pysty suorittamaan rituaalia, voi Lithaa juhlistaa myös monella eri tavalla. Paras tapa on viettää sapatti ulkosalla. Lähde kävelylle ja tarkkaile samalla kasvun ja vähenemisen kiertokulkua luonnossa. Monet alkukesän kasveista ovat jo antaneet parhaansa tältä vuodelta ja kuolevat antaakseen tilaa toisille kasveille. Pohdiskele oman elämäsi tilanteita, jotka ovat saapumassa kohti loppuaan ja joiden tilalle voisi saada jotain uutta.

Itse vietin Lithan Nummijärvellä rakkaiden ystävien ympäröimänä.Olen viettänyt keskikesän juhlan aina ystävien kesken ja niin tulen varmasti viettämään vastaisuudessakin. :)




tiistai 3. heinäkuuta 2012

Juhannuksen perinteet

Vaikka juhannus oli ja meni jo, niin ajattelin silti kirjoittaa juhannuksen vanhoista perinteistä sekä kesäpäivänseisauksen, Lithan, merkityksestä wiccassa sekä luonnonuskonnoissa.

Suurin osa juhannuksen perinteistä juontaa juurensa pakanalliseen valon ja hedelmällisyyden juhlaan, jota vietettiin kesäpäivänseisauksen aikana. Kokot, juhannustaiat ja keskikesän juhliminen ovat kaikki pakanallista perua, vaikka kirkko on koittanut etsiä sille kristillisiä perusteluja Johannes Kastajasta. Suomessa juhannus tunnettiin ennen nimellä Ukon juhla.

Yksi tärkeimmistä juhannuksen perinteistä on kokon polttaminen. Kokkoja on poltettu alunperin pahojen henkien karkoittamiseen sekä sadon ja karjan menestuksen tuottamiseen. Nykyään tuli symboloi juhannuksen yötöntä yötä sekä sen valoa.

Myös juhannuskoivut ovat perinteitä, jotka ovat säilyneet tähän päivään saakka. Juhannuskoivuja oli, ja on, tapana pystyttää ulko-oven molemmille puolille. Tämä tapa on säilynyt meidänkin suvussa, sillä joka juhannus mamman ja papan ulko-oven molemmin puolin on nuoret koivut. en muista olisiko ollut yhtäkään juhannusta, etteikö näin olisi ollut. (Itse en niinkään välitä tästä perinteestä. Mielestäni ei ole "oikein" kaataa nuorta koivua hetkelliseksi koristeeksi ja sitten heittää se pois. Vähän sama homma joulukuusien kanssa.) Koivunoksista on myös sidottu tuoreita vihtoja juhannussaunassa käytettäväksi.
Ennen juhannussauna perinteeseen kuului käydä saunassa jo aikaisin päivällä, jotta oltaisiin puhtaita ja valmistauduttu viettämään yötöntä yötä. Saunassa saattoi myös suorittaa joitain juhannustaikoja; luettiin loitsuja ja kylvettiin kukista tehdyllä vihdalla, jolla valmistauduttiin houkuttelevammaksi kosinnan kohteeksi.
Tosin nykyään juhannussaunaan ei liity samanlaista symboliikkaa kuin ennen ja sauna saattaa olla päällä aamusta iltaan. Joidenkin juhannuksen vietto saattaa keskittyä pelkästään saunomiseen.

Juhannukseen liittyy paljon erillaisia juhannustaikoja, ja ne olivatkin ennen juhannuksen tärkeimpiä perinteitä. Taikoja tehtiin tuomaan onnea tulevaisuuteen sekä naimaonnea takaamaan, näkemään tuleva puoliso tai saamaan haluttu henkilö puolisoksi. Tunnetuimpia juhannustaikoja ovatkin juuri lemmentaiat. Taikoja harvemmin enää nykyään tehdään samoilla tarkoitusperillä, kuin ennen, mutta monet ovat varmasti joskus kokeilleet lemmentaikaa, jossa kerätään seitsemän erililaista kukkaa tyynyn alle, jotta voisi unessa nähdä tulevan puolisonsa. Juhannuksen lemmentaikoja on lukuisia, enkä lähde niitä tähän listaamaan. ;)

Juhannussalot eivät ole kovin yleisiä Suomessa, lukuunottamatta ruotsinkielisiä alueita. Norjassa ja Ruotsissa juhannussalot ovat yleisempiä. Juhannussalko symboloi maailmanpylvästä. Ne muistuttavat maailmanpuusta, joka kohosi uskomusten mukaan pohjoisnavan päällä. Elämänpuu myyttejä on lukuisia, ja meillä täällä pohjoisessa maailmanpylväs on ollut erityisen lähellä. Kauniisti koristeltu salko muistuttaa myyttisestä ajasta, jolloin tuo maailmanpuu on ollut näkyvä pilari.
 Juhannussalon falloksinen muoto symboloi myös hedelmällisyyttä.

Vaikka nykyaikana juhannuksen ikiaikaiset perinteet on jäänyt vähemmälle huomiolle ja juhla tunnetaan yleisenä ryypiskelyjuhlana, niin tällä ryypiskelylläkin on omat perinteensä juhannuksessa. Ennen uskottiin että aaveet ja henget vaeltavat juhannusyönä ja ne pyrittiin pitämään loitolla kovaäänisellä juhlimisella ja juomingeilla. Tässä perinteessä suomalaiset onnistuvat joka vuosi erityisen hyvin. ;)

Jottei tästä postauksesta tule liian pitkä, niin kirjoittelen pakanallisesta keskikesänjuhlasta, Lithasta, huomenna.